Syksyinen projekti loppuu ja uusi projekti alkaa

Tänään on syyskuun viimeinen päivä ja se tarkoittaa syksyisen projektin yhteenvetoa, joka ei tule olemaan pitkä.

Käyttämäni ihovoiteet, mineraalimeikkivoide ja Lushin Mud Flats saippua tekivät selvästi ihostani paremman, toki se voisi olla edelleenkin paremmassa kunnossa, mutta suunta on nyt oikea. Käyttämäni Pascoe-emäshappojauhe ei vakuuttanut minua, käytän sen kuitenkin loppuun asti. Omega-3:a sisältäneet kapselit saattoivat auttaa iltapäiväväsymykseen, niiden syömistä jatkan koko talven. Talikan ripsiravinne ja kuivaharjaus eivät vakuuttaneet tämän kuukauden aikana, jatkan niidenkin kokeellista käyttöä vielä seuraavan kuukauden ajan.

Jonkinlaista kovempaa haastetta pitäisi heittää kehiin tässä kuussa. Miten olisi karkkilakko kuukaudeksi ja netin sulkeminen arki-iltaisin viimeistään klo 21:30?

Hampaassani on kuuntelulaite....

Kävin puolen vuoden tauon jälkeen hammaslääkärillä implantin vuoksi. Olin päivän ensimmäinen potilas ja meillä oli hetki aikaa jutella niitä näitä. Kerroin kaiken menneen hyvin ja näyttäneeni ikenestä pilkistävää härveliä muutamalle tutulle. Tähän hoitaja kysyi, että olenko muistanut mainita siinä olevan kuuntelulaitteen. Harmittelin etten ollut muistanut käyttää tilaisuutta hyväkseni! Nauroimme hammaslääkärin kanssa oikein makoisasti, kunnes hän kertoi kahden potilaan kertoneen hänelle, että heillä on ihan varmasti suussaan joku laite. Kyseinen oireyhtymä on tyypillinen skitsofenikoille.... No, joo - hieman hurttia huumoria heti aamulla.

Jos hammaslääketiede ei kiinnosta - tästä eteenpäin ei kannata lukea.

Ensimmäiseksi otettiin pieni kuva implantista ja verrattiin sitä vanhaan kuvaan. Pieni musta levy suuhun ja kuva oli minuutissa nähtävissä taululla. Implantti oli luutunut hyvin ja kaikki kunnossa. Jopa viereisen hampaan juuret olivat paremman näköiset, kun ne olivat saaneet tukea uudesta tulokkaasta, juuret eivät olleet enää niin stressaantuneen näköiset. Sitten hammaslääkäri otti esille alahampaistani tehdyn lusikan, se valmistettiin talvella juuri tätä hetkeä varten. Mutta-mutta, lusikka ei ollutkaan hyvän mallinen vaan liian pullea ja lääkärin piti poralla hioa sitä paremmaksi. Sitä ennen hän oli poistanut implantista päällä olevan suojahatun ja ruuvannut sinne pienen ruuvin (tässä vaiheessa ei tietenkään saanut suuta kokonaan kiinni). Muutamaan kertaan lusikkaa sovitettiin suuhun ja hiottiin uudelleen. Sen ruuvin piti tulla näet ulos oikeasta kohtaa ja vielä näkyä hyvin. Vihdoin lusikka oli hyvän mallinen ja siihen ruiskutettiin kovettuvaa massaa ja sitten lusikka massoineen laitettiin suuhun kovettumaan. Siinä vaiheessa oli kyllä suu täynnä kaikenlaista vempainta ja välillä tuntui, että happi loppuu. Sitten piti saada se kovettunut massa suustani pois, lääkäri sai tehdä jonkun verran töitä saadakseen sen kammettua suustani. Luulin ihan oikeasti hampaiden irtoavan samalla, sen verran kovin se istui paikallaan. Sitten se ruuvin pätkä otettiin pois ja laitettiin suojahattu paikoilleen ja sain taas laitettua suuni kiinni. seuraavaksi piti ottaa ylähampaista muotti, tutun näköistä vihreää massaa lusikkaan ja se minuutiksi ylähampaisiin kiinni. Kolmanneksi sain vielä keltaista massaa alahampaisiin... se oli todella pahan makuista! Nämä kaikki muotit lähtevät hammaslaboratorioon, jossa valmistetaan se valkoinen hammasosa. Ensi viikon torstaina käyn värinmäärityksessä kyseisessä laboratoriossa. Sitten 23.10. on tämän tiedon mukaan viimeinen käynti ja silloin saan sen valkoisen osan paikoilleen.

Halpaa hommaa tämä ei ole edelleenkään - tähän mennessä on rahaa palanut 1970 euroa. Seuraava käynti maksaa ainakin 700-800 euroa....

Mutsi kummittelee....

Siskoni oli saanut töihin sähköpostia, jonka lähettäjänä oli ollut S.S. (S.S. = äitini nimi), Vantaa. Oli kuulema väristykset kulkeneet selkäpiitä, eikä mikään ihme! Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jonka kirjoittajana oli S.S.! Äidin haamu kirjoitti vielä osuvasti ajankohtaisesta asiasta eli vanhustenhoidosta....

Äidin haamuun törmäsimme ensimmäisen kerran jo noin 10 vuotta sitten, kun TV:ssä näytettiin joitakin arvonnan voittaneiden henkilöiden nimiä. Siellä oli jälleen S.S. Savonlinnasta (äiti syntyi ja kuoli siellä). Kyseinen nimi ei ole todennenäköisesti ainakaan etunimensä puolesta yleinen, sukunimi on taas on hyvin yleinen.

Ettei äiti olisi vaan jymäyttänyt meitä.... :o

Päivä nro 19

Syksyinen projektini on nyt edennyt yli puolivälin. Kaksi viikkoa on kyllä aika lyhyt aika tehdä mitään vedenpitäviä päätelmiä, mutta jotain pystyn sanomaan tähän astisista tuloksista.

Kasvojen iho on parantunut selvästi eli todennäköisesti käyttämässäni värivoiteessa oli jotain tukkivaa ainesosaa tai aamuinen pesu saippualla on tepsinyt iho-ongelmiin. Ripsissä ei ole havaittavissa mitään muutosta, mutta en ole odottanutkaan mitään siltä ripsiravinteelta ,-) Haluan sen vaan pois kuljeksimasta meikkilaatikostani.

Ne lyhyet väsymyskohtaukset ovat poissa lähes kokonaan. Jatkan siis tämän jakson jälkeenkin niiden kapseleiden syömistä. Lisään todennäköisesti valikoimaan vielä pelkän D-vitamiinin ja foolihapon talven ajaksi.

Hassut harrastukset, osa I

Mut paremmin tuntevat tietävät kummalliset harrastukseni. Se ei ole vielä mitään, että kerään seteleiden sarjanumeroita, mutta että kirjaan vapaaehtoisesti kaikki ostokseni ostopäiväkirjaan, on varmasti monien mielestä aivan pähkähullua toimintaa!

Kyseessä on siis A.C. Nielsenin ostopäiväkirja, johon kootaan kahden viikon jaksoissa KAIKKI ostokset. Siis joka ikinen karkkipussi kirjoitetaan ylös viivakoodien neljää viimeistä numeroa myöten. Sain tämän hullun harrastuksen vahingossa, ex-anopin kautta ja olen kirjannut ostoksia viimeisen 12 vuoden ajan.

Mitä tuosta kirjanpidosta sitten hyötyy, varmasti moni ajattelee. Aika vähän siitä taloudellisesti hyötyy, mutta koen sen itseäni kuitenkin kiinnostavaksi. Tulet näet seurattua mitä ostaa ja mihin hintaan. Jokainen ostopäiväkirja arvioidaan laadullisesti ja pisteytetään, pisteillä saa sitten hankittua itselleen lahjoja.

En ole käyttänyt lahjaoptiota moneen vuoteen ja sainkin nyt aika kivoja lahjoja itselleni; Tefalin mustan vedenkeittimen ja wokki-pannun sekä Eva Solon karahvin. Nämä olivat kaikki hyödyllisiä tavararoita kotiin.

Suomalaista vanhustenhuoltoa

Ilta-Sanomilla on kerrankin jotain painavaa sanottavaa.

Mulla on hyvin tuoretta kokemusta nykyajan vanhustenhuollosta, valitettavasti - tai siis sen puutteellisuudesta.

Isäni lähestyy kohta 85 ikävuotta ja on tähän asti pärjännyt kotihoidossa. Hänellä käy hoitaja kolme kertaa päivässä sekä ruokapalvelu tuo hänelle lounaat. Kauppa-apu tuo ruokaostokset kotiin. Kuulostaa hyvälle, mutta-mutta....

Kaikki alkoi viime helmikuusta, kun isä meni geriatrin vastaanotolle ja kaatui liukkaalla sairaalan pihalla. Seurauksena murtunut olkapää ja sairaalareissu venyi kahdeksi kuukaudeksi. Samalla tehtiin geriatrinen arviointi, jonka mukaan isä pystyy asumaan vielä kotona. Näin isä pääsi kotiin ja homma jatkui....

... kunnes sain puhelinsoiton lomamatkalla Irlantiin, että isä on kadonnut kotoa! Isosisko soitteli Turun sairaalat läpi ja isä löytyikin sitten TYKS:stä. Kukaan ei ollut vaivautunut ilmoittamaan lähiomaiselle, että hän on siellä! Isä oli siis kaatunut kadulla ja ei ollut päässyt ylös omin avuin. No, sairaalassa löydettiin vielä pieni veritulppa keuhkoista. Samalla oli myös havaittu isän kuivuneen ja häntä oli nesteytetty. Eli päivittäin käyvät hoitajat eivät pysty valvomaan tarpeeksi isän syömistä/juomista, joka on tuossa iässä erittäin tärkeää. Tällä reissulla vierähtikin sitten noin kuukausi eri sairaaloissa: TYKS, Raision sairaala ja Kunnallissairaala (kummasti muuten on rahaa pyörittää näitä vanhuksia paikasta toiseen!).

Sosiaalitoimi on kertonut meille, että isä ei pääse laitoshoitoon, koska on liian hyväkuntoinen. Vanhukset hoidetaan nykyään kotona niin pitkään kuin mahdollista, koska laitoshoito romahduttaa vanhuksen aktiivisuuden. Isä on tähän mennessä meidän tietojemme mukaan mm. kaatunut niin monta kertaa, että kohta ihan varmasti tapahtuu jotain fataalia.

Jostain luin, että vanhuksista vain alle 10 % hoidetaan ns. vanhainkodeissa. Koska julkiselle puolelle ei pääse hoitoon millään, olemme kysyneet yksityisen puolen hintoja ja ne ovat ällistyttävän kalliita: Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa palvelutalossa olisi hyvin pärjäävälle henkilölle tarjolla hoitoa á 2000 euroa/kk ja enemmän hoitoa vaativalle 4000 euroa/kk!!!! Eli on myytävä omaisuuttaan saadakseen hoitoa nyky-Suomessa. Vertalun vuoksi; sain juuri VARMA:ta otteen kertyneestä eläkkeestäni. Olen tehnyt palkkatöitä nyt noin 17 vuotta ja eläkkeeni on jotain 400-500 väliltä.... Vielä on siis matkaa edes tuohon 2000 euroon. Jos olen onnekas niin jatkan työelämässä vielä seuraavat 27 vuotta, mutta ei silläkään eläkkeellä mitään huimia tehdä.

Isäni on sotaveteraani ja mua kiinnostaisikin tietää mihin sotaveteraaneille menevät rahat kuluvat?

Isän kohtalo on ollut niin totaalinen silmien avaaja suomalaisesta "hyvinvoinnista", kun olet hyödytön niin sinut jätetään oman onnesi nojaan ja unohdetaan. Hänellä on onneksi ollut me lapset, mutta entä jos on kyseessä lapseton tai muuten yksinäinen ihminen?

En yhtään enää luota, että omalla kohdalla kaikki sitten joskus järjestyisi parhain päin.

Odotusta ilmassa :)

Tulevia tapahtumia on mukavaa odottaa, kun tietää mitä tulossa....

Mulla on lokakuun alussa 1,5 viikkoa lomaa ja mielellään olisin silloin jossain muualla kuin kotona. Matkustaminen kiinnostaa aina ja siksi ihan päivä Tallinnassa tai Tukholmassa olisi kuin nappi otsaan. Pitää kysellä parilta kaverilta mitä heillä on kyseisillä viikoilla ohjelmassa, arkisin pääsee onneksi halvemmilla lipuilla matkustamaan.

Elämässäni on tulossa yksi erittäin suuri muutos, mutta sen ajankohtaa en vielä tiedä. Olen asunut tässä asunnossa nyt reilun 14 vuotta ja olisi tarkoitus muuttaa tästä pois. Miksi en tiedä muuton ajankohtaa riippuu monesta asiasta, joita en sen enempää ruodi täällä. Joka tapauksessa asia pyörii sangen usein mielessäni ja olen käyttänyt joka sunnuntai hetken tutkiakseni myytäviä asuntoja. Tällä hetkellä asumme pohjois-Helsingissä ja tarkoitus olisi siirtyä lännemmäksi. J on käynyt 20 vuotta töissä Tapiolassa, eli autolla ajaminen aamu- ja iltaruuhkassa on aivan kammottavaa täällä pääkaupunkiseudulla ja siksi siirtyisimme mielummin Espoon suuntaan. Tarkoituksena olisi löytää asunto hyvien kulkuyhteyksien päästä, niin että pääsisin helposti keskustaan. Jos nyt haluaisi olla kaukaa viisas niin hankkisi asunnon jostain länsimetron läheisyydestä. Itseäni kiinnostaa Tapiolan seutu, tosin hintataso on siellä ehkä meille liian korkea. Asunnon ostaminen on sinällään jo jännittävää ja meidän kohdalla ekstrajännitystä lisää se, että pitää päästä tästä nykyisestä asunnosta eroon ja toiseksi tämä lamakausi. Hieman helpotusta jännitykseen tulee siitä, että tästä taloyhtiöstä myytiin toisella näytöllä alkuperäisessä kunnossa oleva asunto. Meillä on kuitenkin remontoitu WC, keittiö ja kaikki pinnat on uusittu viimeisen 3 vuoden aikana.

Päivä nro 5

Projektin alusta on nyt kulunut viisi päivää. Rutiinit näiden uusien juttujen taholta ovat vähän hakuisessa, koska tuppaan unohtelemaan niitä.... monen monta kertaa olen jo ehtinyt nukkumaan kunnes muistan unohtaneeni sen ripsiravinteen laiton. Joskus olen taas unohtanut ne Omega-3 kapselit. Aina olen kuitenkin noussut hoitamaan ne unohtuneet rutiinit.

Olo on kyllä ollut virkeämpi ja se johtuu varmasti siitä, että olen liikkunut enemmän. Liikuntahan pitää virkeänä, vaikka se aluksi saattaa tuntua väsyttävältä. Itse olen useimmiten todella tehokas liikunnan jälkeen.

Hydrobicissa mulle tuli viiden viikon tauko, vaikka vakiovuorossa Mäkelänrinteessä oli kahden kuukauden kesätauko. Olin positiivisesti yllättynyt miten aerobinen kestävyys oli ihan samaa luokkaa kuin ennen taukoa. Sen sijaan lihaskunto oli selvästi heikentynyt käsissä. Ensimmäisen jumpan jälkeen heräsin keskellä yötä siihen, että käsivarsiani särki! Sitä ei ole koskaan ennen muistaakseni tapahtunut. Olin myös koko yön tosi kuuma, koska verenkierto vilkastui niin paljon (tämä on joka viikkoinen ilmiö, mutta siis pienemmässä mittakaavassa). Jalka nousi siis yllättävän kepeästi vedessä, mutta vastusten kanssa jumpatessa kädet olivat lujilla. Yllättävän hyvin myös tasapaino ja kaikenlainen koordinaatio pelasi vedessä entiseen tapaan. Onneksi lihaskunto palautuu suhteellisen nopeasti tauon jälkeen ja jo toinen jumppakerta oli helpompi.

Tähän mun hyvinvointiprojektiin liittyy myös tuleva uimakoulu. Kyseessä on tekniikkauimakoulu, joka soveltuu uintia jonkun verran harrastaneille. Perusvaatimuksena on 200 metrin uinti. Koulussa opetetaan eri uintityylit ja muita teknisiä juttuja. Hyvä niin, sillä perus-rintauinti tympii ja haluaisin uida siellä nopeimpien uimareiden radalla. Kurssi alkaa lokakuun lopussa ja kestää kahdekasan kertaa.

Pitkästä aikaa olen käynyt myös pyöräilemässä. J:n kanssa ollaan lauantaisin tehty yhdessä pyörälenkki. Se on hyvä lisä tohon uimapuoleen, koska siinä ei niinkään jalat rasitu ja pyöräily antaa hyvää vastapainoa.

Nyt kun olen jättänyt kofeiinin nauttimisen minimiin niin se on selvästi vaikuttanut unen laatuun. Juon vain yhden kupin kahvia arkiaamuisin ja satunnaisesti viikonloppuna. Uskon siihen, että päivällä nautittu kofeiinin määrä vaikuttaa unen laatuun. Siitä seuraa helposti kierre: jos päivällä väsyttää ja juo lisää kahvia niin unen laatu heikkenee ja kierre on valmis. Nyt olen saanut tämän kierteen onneksi poikki.