Ilta-Sanomilla on kerrankin jotain painavaa sanottavaa.
Mulla on hyvin tuoretta kokemusta nykyajan vanhustenhuollosta, valitettavasti - tai siis sen puutteellisuudesta.
Isäni lähestyy kohta 85 ikävuotta ja on tähän asti pärjännyt kotihoidossa. Hänellä käy hoitaja kolme kertaa päivässä sekä ruokapalvelu tuo hänelle lounaat. Kauppa-apu tuo ruokaostokset kotiin. Kuulostaa hyvälle, mutta-mutta....
Kaikki alkoi viime helmikuusta, kun isä meni geriatrin vastaanotolle ja kaatui liukkaalla sairaalan pihalla. Seurauksena murtunut olkapää ja sairaalareissu venyi kahdeksi kuukaudeksi. Samalla tehtiin geriatrinen arviointi, jonka mukaan isä pystyy asumaan vielä kotona. Näin isä pääsi kotiin ja homma jatkui....
... kunnes sain puhelinsoiton lomamatkalla Irlantiin, että isä on kadonnut kotoa! Isosisko soitteli Turun sairaalat läpi ja isä löytyikin sitten TYKS:stä. Kukaan ei ollut vaivautunut ilmoittamaan lähiomaiselle, että hän on siellä! Isä oli siis kaatunut kadulla ja ei ollut päässyt ylös omin avuin. No, sairaalassa löydettiin vielä pieni veritulppa keuhkoista. Samalla oli myös havaittu isän kuivuneen ja häntä oli nesteytetty. Eli päivittäin käyvät hoitajat eivät pysty valvomaan tarpeeksi isän syömistä/juomista, joka on tuossa iässä erittäin tärkeää. Tällä reissulla vierähtikin sitten noin kuukausi eri sairaaloissa: TYKS, Raision sairaala ja Kunnallissairaala (kummasti muuten on rahaa pyörittää näitä vanhuksia paikasta toiseen!).
Sosiaalitoimi on kertonut meille, että isä ei pääse laitoshoitoon, koska on liian hyväkuntoinen. Vanhukset hoidetaan nykyään kotona niin pitkään kuin mahdollista, koska laitoshoito romahduttaa vanhuksen aktiivisuuden. Isä on tähän mennessä meidän tietojemme mukaan mm. kaatunut niin monta kertaa, että kohta ihan varmasti tapahtuu jotain fataalia.
Jostain luin, että vanhuksista vain alle 10 % hoidetaan ns. vanhainkodeissa. Koska julkiselle puolelle ei pääse hoitoon millään, olemme kysyneet yksityisen puolen hintoja ja ne ovat ällistyttävän kalliita: Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa palvelutalossa olisi hyvin pärjäävälle henkilölle tarjolla hoitoa á 2000 euroa/kk ja enemmän hoitoa vaativalle 4000 euroa/kk!!!! Eli on myytävä omaisuuttaan saadakseen hoitoa nyky-Suomessa. Vertalun vuoksi; sain juuri VARMA:ta otteen kertyneestä eläkkeestäni. Olen tehnyt palkkatöitä nyt noin 17 vuotta ja eläkkeeni on jotain 400-500 väliltä.... Vielä on siis matkaa edes tuohon 2000 euroon. Jos olen onnekas niin jatkan työelämässä vielä seuraavat 27 vuotta, mutta ei silläkään eläkkeellä mitään huimia tehdä.
Isäni on sotaveteraani ja mua kiinnostaisikin tietää mihin sotaveteraaneille menevät rahat kuluvat?
Isän kohtalo on ollut niin totaalinen silmien avaaja suomalaisesta "hyvinvoinnista", kun olet hyödytön niin sinut jätetään oman onnesi nojaan ja unohdetaan. Hänellä on onneksi ollut me lapset, mutta entä jos on kyseessä lapseton tai muuten yksinäinen ihminen?
En yhtään enää luota, että omalla kohdalla kaikki sitten joskus järjestyisi parhain päin.
Tekstit
