Just perfect!

Omituiset asiat jatkuvat... olen palkannut itselleni personal trainerin!


Ja mikä kummallisinta, se ei maksa kuin muutaman suklaapatukan viikossa. Onneksi maalimasta löytyy ihmisiä, jotka eivät juokse maallisen mammonan perässä vaan haluavat aidosti vain auttaa!

Keveästi kohti kevättä?

Jos ei jaksa lukea terveysjargonia niin nyt kannattaa lopettaa lukeminen heti tähän ensimmäiseen lauseeseen.

Joka vuosi tammikuussa naistenlehdet sekä iltapäivälehdet pursuavat laihdutusohjeita. Onneksi viime vuosina käsittäkseni on tullut vähän enemmän ns. tarvettä järkeä mukaan peliin ja kaalisoppadietit ovat vähenevä trendi.

Elintarviketeollisuus on kiihtyvällä tahdilla kehittänyt erilaisia diettituotteita aina aterian korvaavista patukoista mitä pahemmille maistuviin aspartaamilitkuihin asti.

Itse en usko vähäkalorisiin tuotteisiin vaan suosin normaalituotteita, mutta pienempiä määriä kylläkin. Sehän on selvä ettei koko aika tarvitse syödä terveellisesti, 80/20 % sääntö pätee ruokailuissakin.

Luin, että suomalaisia uhkaa tulevaisuudessa sokeritauti. Jo nykyään 15 % terveydenhuollon kuluista liittyy sokeritaudin ja sen liitännäissairauksien hoitoon. Toinen suomalaisia uhkaavan tauti on metabolinen oireyhtymä.

Kun katsoo ympärilleen niin ei voi välttyä siltä huomiolta, että suomalaisten vyötärö on katoavaa omaisuutta. Vyötärölihavuus on lihavuuden "lajeista" kaikkein vaarallisinta, en edes halua ajatella miltä näyttää mm. rasvan peittämä maksa..... Jos ylipainoinen henkilö vielä käyttää alkoholia niin sehän on näin maallikonkin silmin aika fataali kombinaatio.

Nettiin on perustettu monia sivustoja, joilla voi tukea omaa painonpudotustaan. Yksi suosituimmista (ja ilmainen) on Kiloklubi.

Kokeilin sitä huvikseni eilen ja tässä näkyy tulos, vähän reilu 1400 kaloria sekä syötyjen kaloreiden jakautuminen. Ohjelma kertoo minkälaatuisia rasvoja sekä kuituja syöt. Kasvisten ja hedelmien päivittäinen minimisuositus on 600 grammaa päivässä. Sen saaminen ei ole mikään ongelma, kun yksi kuorittu appelsiini painaa helposti 250-300 grammaa.


Surullisen paljon nykyään arvostetaan vain liian hoikkia vartaloita, varsinkin nuorten kohdalla. Oma vartaloihanteeni (jos puhutaan naisista) on naisellisen kurvikas, mutta kuitenkin jonkun verran lihaksia omaava henkilö. Mm. Kelly Brook edustaa vartaloihannettani. En voi ymmärtää kenen mielestä poikamainen, nälällä kidutettu vartalo on kaunis?

Strategiset mitat: 110/75

Kävin tänään työterveyshoitajalla. Olen ollut tähtifirmassa nyt yli seitsemän vuotta töissä ja oli aika tehdä joku "määräaikaishuolto". Täytin etukäteen yhden A4-kaavakkeen ja turistiin noin 30 minuuttia siihen liittyen ja tutkittiin lisäksi rokotuskorttia. Selvisin päivästä yhdellä pistämisellä: olin aamulla 07:30 nykimässä Diacorin labran ovea. Verenimijä taisi ottaa ainakin kolme putkilollista verta, mutta hyvin se meni, kun pääsin taas sen parhaimman tädin hoivaan. Olenkin nykyään tosi reipas verikokeessa, enää ei tarvitse ottaa kokeita makuulta vaan pystyn istumaan, kunhan en vilkaisekaan niitä pöydällä olevia tarvikkeita, niin kaikki menee hyvin.

Lopuksi daami otti vielä verenpaineeni, se oli keskellä päivää ja pienen kävelylenkin päätteeksi 110/75. Pahimmillaan se on ollut vuosia sitten 167/85..... Sitä ne terveet elämäntavat teettää.

Yritin kyllä lomani aikana torpedoita parhaani mukaan kolesteroliarvoani. Löysin Tukholmasta kahta suklaata, joita en ole maistanut ja ostin ne makustettaviksi. No, Fazer harvemmin yllättää positiivisesti - appelsiini-Geisha ei paljoa eronnut tavallisesta Geishasta. Toinen pieni suklaalevy oli Maraboun Dukat. Se ei ole suklaata nähnytkään, täytteenä oli nougatia..... Oikein harmitti taas nämä pahat suklaat!

Ai niin, terveisiä Guccin käsilaukkutehtaalle; teidän laukkunne pitää hyvin virvoitusjuomia sisällään. Kannoin desin verran lainehtivaa Zeroa laukussani hetken. Passi, kaulaliina ja kalenteri eivät ehtineet kärsiä tapahtuneesta. Laukkukaan ei ollut moksis.

Hampaassani on kuuntelulaite....

Kävin puolen vuoden tauon jälkeen hammaslääkärillä implantin vuoksi. Olin päivän ensimmäinen potilas ja meillä oli hetki aikaa jutella niitä näitä. Kerroin kaiken menneen hyvin ja näyttäneeni ikenestä pilkistävää härveliä muutamalle tutulle. Tähän hoitaja kysyi, että olenko muistanut mainita siinä olevan kuuntelulaitteen. Harmittelin etten ollut muistanut käyttää tilaisuutta hyväkseni! Nauroimme hammaslääkärin kanssa oikein makoisasti, kunnes hän kertoi kahden potilaan kertoneen hänelle, että heillä on ihan varmasti suussaan joku laite. Kyseinen oireyhtymä on tyypillinen skitsofenikoille.... No, joo - hieman hurttia huumoria heti aamulla.

Jos hammaslääketiede ei kiinnosta - tästä eteenpäin ei kannata lukea.

Ensimmäiseksi otettiin pieni kuva implantista ja verrattiin sitä vanhaan kuvaan. Pieni musta levy suuhun ja kuva oli minuutissa nähtävissä taululla. Implantti oli luutunut hyvin ja kaikki kunnossa. Jopa viereisen hampaan juuret olivat paremman näköiset, kun ne olivat saaneet tukea uudesta tulokkaasta, juuret eivät olleet enää niin stressaantuneen näköiset. Sitten hammaslääkäri otti esille alahampaistani tehdyn lusikan, se valmistettiin talvella juuri tätä hetkeä varten. Mutta-mutta, lusikka ei ollutkaan hyvän mallinen vaan liian pullea ja lääkärin piti poralla hioa sitä paremmaksi. Sitä ennen hän oli poistanut implantista päällä olevan suojahatun ja ruuvannut sinne pienen ruuvin (tässä vaiheessa ei tietenkään saanut suuta kokonaan kiinni). Muutamaan kertaan lusikkaa sovitettiin suuhun ja hiottiin uudelleen. Sen ruuvin piti tulla näet ulos oikeasta kohtaa ja vielä näkyä hyvin. Vihdoin lusikka oli hyvän mallinen ja siihen ruiskutettiin kovettuvaa massaa ja sitten lusikka massoineen laitettiin suuhun kovettumaan. Siinä vaiheessa oli kyllä suu täynnä kaikenlaista vempainta ja välillä tuntui, että happi loppuu. Sitten piti saada se kovettunut massa suustani pois, lääkäri sai tehdä jonkun verran töitä saadakseen sen kammettua suustani. Luulin ihan oikeasti hampaiden irtoavan samalla, sen verran kovin se istui paikallaan. Sitten se ruuvin pätkä otettiin pois ja laitettiin suojahattu paikoilleen ja sain taas laitettua suuni kiinni. seuraavaksi piti ottaa ylähampaista muotti, tutun näköistä vihreää massaa lusikkaan ja se minuutiksi ylähampaisiin kiinni. Kolmanneksi sain vielä keltaista massaa alahampaisiin... se oli todella pahan makuista! Nämä kaikki muotit lähtevät hammaslaboratorioon, jossa valmistetaan se valkoinen hammasosa. Ensi viikon torstaina käyn värinmäärityksessä kyseisessä laboratoriossa. Sitten 23.10. on tämän tiedon mukaan viimeinen käynti ja silloin saan sen valkoisen osan paikoilleen.

Halpaa hommaa tämä ei ole edelleenkään - tähän mennessä on rahaa palanut 1970 euroa. Seuraava käynti maksaa ainakin 700-800 euroa....

Ilkeä täti-Gillian

Kanavasurffailin pari viikkoa sitten television eri kanavilla odotellessani hiusteni kuivumista ja päädyin katsomaan brittiversiota sarjasta "Olet mitä syöt". Olen nähnyt tämän sarjan jaksoja ennenkin, tässä jaksossa kaksi daamia saivat toden totta sapiskaa Gillian McKeithiltä. Daamit suhtautuivat alussa hihitellen ja väheksyen saamiinsa ohjeisiin ja uuteen ruokavalioonsa. Pian kuitenkin ääni kellossa muutui, kun molemmille tehtiin selväksi mitä jatkaminen samalla ruokavaliolla saa aikaiseksi (toinen meikattiin 20 vuotta vanhemmaksi dokuksi ja toinen sai lahjaksi jäätelöllä täytetyn ruumisarkun). Istuin hipihiljaa sohvalla ja kurkistelin shaalin lomasta aina silloin tällöin itkeviä naisia.

Gillian McKeith on tunnettu erikoisista metodeistaan, mm. ruoan holistisuudesta. Tämä daami on kyllä niin oikeassa monien ruokien suhteen, mutta taas kavahdan tälläista fundamentalistista tapaa ajatella. Jostain muistan kuulleeni, että riittää kun syö 80 % oikein, sillä lopulla 20 %:lla ei ole väliä.

Ohjelmaa katsoeessa koin aluksi sääliä näitä naisia kohtaan, mutta pääsin taas ihmettelemään ihmisten eloa täällä maan päällä. Lähinnä ihmettelen ihmisten välinpitämätöntä suhtautumista omaan hyvinvointiin. Tätien kuntoilua katsoessani mietin minkälaista heidän elämänlaatunsa on ollut. Ilmeisesti ei kovin kummoista, koska he ovat halunneet muutosta elämäänsä. Elämänlaatu koostuu tietysti useista osa-alueista, tuskin kuitenkaan oma terveys ja oma kroppa voi olla sieltä vähäpätöisimmästä päästä. Ihmisten välinpitämättömyys omaa itseään kohtaan kummastuttaa minua lähes päivittäin....

Milloin ihminen sitten uskoo, että on tosi kyseessä? Vasta siinä vaiheessa kun kardiologi tunkee nivuksesta kateria kohti sydäntä, kun tehdään pallolaajennusta? Eikö kannattaisi uskoa, että tämän päivän valinnoilla on merkitystä 10 vuoden päähän?

Olen kuvitellut itsekin syöväni oikein, mutta olin niin väärässä. Netissä on useita eri ohjelmia, joilla voi laskea kaloreita ja samalla näkee saako esim. kuituja ja oikeita rasvoja tarvittavan määrän. Söin töissä päivän lounaaksi valmiskeiton, joka ei tuoteselosteen mukaan ollut kovin rasvainen. Kas kummaa, ohjelmani oli toista mieltä ja sainkin loppupäivän todella pohtia millä saisin sen keiton tyydytetyt rasvahapot kompensoitua. Toiseksi kuvittelin saavani kuituja tarpeeksi, mutta mitä vielä! Syön normaalisti päivän kuluessa neljä palaa ruisleipää, mutta se ei lähelläkään aikusen kuiduntarpeen määrää. Vasta kun syön tuon leipämäärän lisäksi 600 grammaa kasviksia/hedelmiä ja yhden puuroannoksen, on päivän suositeltu kuitumäärä täynnä. (Valkoinen leipähän ei puhdista suolistoa vaan muuttuu siellä sitkeäksi limaksi ja jumittaa.) Kuidut taas "pyyhkivät" mennessään suoliston turhasta kuonasta. Oikeiden rasvahappojen saaminenkaan ei tunnu olevan kovin helppoa! Maitotaloustuotteista tulee kovia rasvoja erittäin helposti, mutta niiden pehmeiden rasvojen saanti onkin haasteellisempaa. Olen nyt muuttanut ruokailutapojani niin, että lorautan mielummin rypsiöljyä salaatin sekaan kuin syön juustoa tai jugurttia. Samaten saatan laittaa pari teelusikallista öljyä kaurapuuron sekaan. Pieni nyrkillinen erilaisia pähkinöitä on erittäin hyvä oikeiden rasvojen lähde - ei ne chilipähkinät - eikä varsinkaan koko pussillinen ,-)