Enää seitsemän yötä!

Olin tänään kotona ja kärsin (matka-?) kuumeesta. Vaikea uskoa matkan alkuun olevan enää viikko! Viimeinen viikko meneekin asioiden hoitamiseen; valuutan vaihtoon, pakkaamiseen jne. Katsoin äsken viiden päivän ennusteen Malediiveille ja sinne oli luvattu päivälämpötilaksi maksimissaan +31 astetta ja aurinkoista. Se sopii minulle mainiosti.


Kävin tutustumassa välilaskupaikaan eli siis Heathrowin lentokentän nettisivuihin. Meidän pitää vaihtaa terminaalia ja se tietää pitkiä kävelymatkoja. Vähän jo mietityttää miten matkatavaroiden kanssa käy, tulevatko ne sitten viikon päästä perässä? Pakkaan anyway flip flopit ja biksut käsiveskaan niin no worries muista matkatavaroista :D

Vali-vali-vali

Nyt on ihan hilkulla ettei mittari ole täynnä - liian täynnä.

Tämä syksy/talvi on ihan suosta.

Ensiksi YT, sitten yhden muuton valmistelu noin kahden viikon aikana. Koko aika ylitöitä 0,5-1,5 työpäivää kohti. Olen myös tehnyt töitä, jotka eivät mielestäni minulle kuulu ja sekin lisää stressiä.

Kaiken uuden opettelun lisäksi toisen muuton valmistelu, vaikka olinkin siinä vain yksi monista järjestäjistä niin siltikin se on rasittanut minua tarpeeksi paljon.

Nyt sitten viimeisimpänä niittinä huolehtiminen isän voinnista. Lähden Turkuun tulevana lauantaina ja katson onko kotikotona jotain asioita, joista pitäisi huolehtia. Varmasti pestä pyykkiä, puhdistaa jääkaappi ja viedä auton avaimet pois. Mitä ihmettä silläkään enää tekee?

Kukaan ei ole neuvomassa mitä pitäisi tehdä..... isä tuskin tulee enää kotiin.

Taas tulee se tuttu tunne, jolloin kaikki turhanpäiväinen ärsyttää ihan suunnattomasti ja siis lähes kaikki asiat ärsyttää. Varsinkin ihmiset, jotka jaksavat jauhaa turhista turhimpiakin asioita.

19 tuntia

Huokaus....


19 tuntia muuttoa on takana ja toivottavasti ilman mitään fataaleja tapahtumia. Perjantaina eli eilen olin töissä 07:50 - 20:45 ja tänään 09:15-15:15.


Kohta lasken jalkani lämpimään veteen ja kasvoilleni viilentävän kasvonaamion - kahden viikon päässä olen jossain päin Euroopan ilmatilaa matkalla turkoosin veden ja palmun ääreen :D

Fight Club

Meinasin vetäistä kaffeet väärään kurkkuuni pari viikkoa sitten, kun Sarasvuo pääsi vauhtiin televisiossa. Hän on perustanut valmennusohjelman, jossa vellihousuista tehdään arjen sankareita!

Asiaa!!!

Muakin on pitkään ärsyttänyt vellihousut, joiden primääri tavoite on päästä elämässä mahdollisimman helpolla ja jotka voi kuitenkin etusormea käyttämällä tökätä kumoon.

Voiko se todella olla jonkun henkilön päämäärä - päästä helpolla kaikesta? Mä olen tavannut liian monta sellaista henkilöä viimeisen 10 vuoden aikana (odottelen taas sitä mese/sähköpostitulvaa tän lauseen jälkeen *LOL*) ja pahemmaksi menee aina vuosi vuodelta. Ihmisen olemukseen nähtävästi kuuluu ainaisen mielihyvän hakeminen ja pelko ylitää oma mukavuusalue.

Eniten mua ihmetyttää ihmiset, jotka eivät USKALLA elää ollenkaan, vaan käpertyvät niihin rutiineihinsa vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi. Rutiineilla on hyvät puolensa, mutta myös monia huonoja puolia.

Sarasvuo on semi-ärsyttävä, mutta ainakin tässä hänen jäkätyksessään on ajatuksen siemen. Pelottavaa on vain sen fundamentalistinen tapa, joilla näitä lausuntoja pulpahtelee mediasta esiin.

Ja onhan tuokin tietysti yksi keino ansaita elantonsa ,-)

http://www.trainershouse.fi/fightclub/etusivu.html

PS. Se Fight Club elokuva on tosi tylsä.

PS2. Kirjoitusvirheeni johtuvat ikänöstä :D

Jäähy

Kävi sen verran ihmisten ylenpalttinen uteliaisuus harmittamaan, että annoin vähän jäähyä parille yli-innokkalle stalkkerille. Mun mielestäni ei ole ihan elämä kohdillaan jos täällä pitää käydä 3-xx kertaa päivässä. Missä on oma elämä?

Vähän samanlaista käyttäytymistä on ollut kirjoitustenkin suhteen. Milloin mesessä tai sähköpostilla kysytään, "mustako kirjoitit". Yeah, rrright.... Luulotautiin on saatavilla hoitoa ja rivien välistä ei kannata lukea sitä mitä siellä ei ole. Uskoisin maijameikäläisen hyvinkin tuntevan/tietävän elämänsä aikana 500-1000 henkilöä, joten aika pienellä säkällä kirjoitukseni koskettaa juuri jotain tiettyä tyyppiä....

Yhdestä uudenvuoden lupauksesestani olen taas pitänyt kiinni; keskittynyt olennaiseen. Mielummin yksi hyvä ravintolakäynti kuin 10 x huono:

Keikkaa pukkaa....

Sain äsken käsiini keikkaliput Metallican Suomen-keikalle, on tulossa mielenkiintoinen heinäkuu :D

Olisin periaatteessa ollut kiinnostunut näkemään myös Madonnan, mutta en vaivautunut siihen lippujen metsästykseen. Nyt on tiedossa, että Tallinnan liput tulevat myyntiin 5.3. Silloin voisi yrittää saada liput.

Lippujen hinnoittelu on aika vekkuli juttu, Suomen Kuvalehdessäkin ihmeteltiin asiaa. Joku suomalainen poliitikko (Väyrynen tai vastaava) järjestää seminaareja hintaan 500 €. No, okei - tarkoitus on saada voittoa ja kerätä vaalirahastoa, mutta kuka hullua haluaa maksaa tuon summan, kun esim. Madonnan voisi nähdä 400 € halvemmalla?

Ohi on!

Nyt se ruuvin asentaminen on tehty! Ja olen niin ylpeä tästä saavutuksestani, vaikka mun roolini olikin tietysti vain istua paikoillani.

Työpäivä meni hermostuneissa merkeissä aina lounaasta lähtien. Lähdin töistä sen verran ajoissa, että ehdin käydä vähän aikaa kävelemässä keskustassa, tein siis ikkunaostoksia. Sitten menin hammaslääkärin vastaanotolle. Hetken odottelun jälkeen sain esilääkitykseksi kaksi Diapamia. Sen jälkeen kävin pesemässä hampaani ja jatkoin naistenlehden lukemista. Olo oli raukea ja haukotutti.

Aika tarkkaan 17:00 mut pyydettiin sisään. Sain vahvan Buranan ja penisiliinin, lisäksi purskuttelin minuutin verran desinfioivalla suuvedellä. Ensimmäiseksi piti tietysti puuduttaa, sain kolme pistosta eri kohtiin ja puutumisen tunsi jo heti. Monet kammoavat puuduttamista, mutta se on niin lyhyt nipistys etten välitä siitä yhtään ja olen aina katsomatta siihen neulaan (en tykkää neuloista). Noin 10 minuuttia odotettiin ja sitten aloitettiin toimenpide. Sain vielä steriilin leikkausliinan päälleni.

Ensimmäiseksi mulle laitettiin vasemmalle puolelle sellainen tuki, jonka avulla ei tarvinnut pitää suutani auki vaan suu ikään kuin lepäsi sen tuen päällä. Sitten en ihan varmaksi tiedä mitä tapahtui, mutta varmasti ensiksi viillettiin ien auki. Tämän jälkeen lääkäri ilmeisesti käytti jotain lankaa pitämään haavaa auki ja laittoi langat menemään hampaideni väliin (aika fiksu juttu), näin ei tarvitse olla niin monia sormia suussa yhtä aikaa. Seuraavaksi lääkäri raaputteli leukaluun esiin ja otti poran käyttöön. Poraa käytetiin aika pieniä hetkiä kerrallaan ja poraaminen kesti maksimissaan 10 minuuttia. Aina välillä lääkäri tai hoitaja kysyi onko kaikki hyvin. Titaaninen ruuvi väännettiin jonkun apuvälineen avulla paikoillaan (ruuvi on kooltaan 13 mm) ja päälle laitettiin vielä pieni tasainen levy. Sitten muutama itsesulava tikki ikeneen.

Varsinainen leikkaus alkoi 17:20 ja loppui 17:45. Nousin varovasti tuolista ja menin odotteleman papereiden valmistumista, samalla lääkäri kertoi hoitohjeita, jotka sain myös kirjallisesti. Lasku oli Kela-korvauksen jälkeen 953 €! Tyrmistyttävää, mutta ei ole muita vaihtoehtoja kuin maksaa....

Esilääkityksen vuoksi vastaanotolta ei pääse kuin saattajan kanssa kotiin, J oli jo tullut paikalle, joten pääsin lähtemään heti. Sitten vaan apteekin kautta kotiin lepäämään. Sain lääkäristä haavataitoksia (jos verta tulisi haavasta paljon ) sekä kertakäyttöisen kylmäpakkauksen. Otin kylmäpakkauksen käyttööni heti autossa, koska se estää mustelman muodostumista.

Suuoperaatioiden jälkeen suositellaan lepoa ja niin makoilin illan sohvalla kylmäpakkauksen kanssa. Kello 21 maissa puudutus oli jo suurimmaksi osaksi hälvennyt ja pientä jomoitusta oli havaittavissa (Burana toimi siis hyvänä stopparina kivun suhteen). Käytin kuitenkin kylmäpakkausta, jonka puudutti aika hyvin terävimmän kivun pois. Klo 23:00 otin voimakkaan särkylääkkeen, joka nujersi kivun alle 10 minuutissa. Nukahdin myös nopeasti.

Nyt aamulla heräsin tuttuun tapaan 05:45 ja jomotukseen. Lähdin koiran kanssa ulos ja vasta sen jälkeen otin uuden särkylääkkeen. Tämän päivän käytän vahvempaa lääkettä, huomenna yritän pärjätä 600 mg Buranalla.

Jos olisin tiennyt tämän olevan näin helppoa, olisin käynyt tässä toimenpiteessä aikaisemmin. No, mikään viisaus ei ole niin helppoa kuin jälkiviisaus.

Kaksi miestä ja yksi nainen

Anthony, Kevin ja Rachel....

Kaksi näistä henkilöistä on ansioitunut ruokabusineksessa ja yksi taas kosmetiikan saralla.

Anthony Bourdain on bensaa liekeilleni :=) Ei tarvitse olla alle 30-vuotias saadakseen minun ihailuni. Parasta on miehen asenne ja elämän kokemukset. Charmantti tyyppi! Söisin vaikka heinäsirkkoja tämän miehen takia.

Kevinin kanssa menen suihkuun huomenna. Sain näytteen ilmeisen erinomaisesta Born.Again-hoitoaineesta. Näyte saapui hyvin pakattuna pienessä Minigrip-pussssa suoraan kotiini.

Viime viikolla makasin hieman nuhaisena sohvalla työpäivän jälkeen ja tapasin uuden tuttavuuden nimeltään Rachel Allen. Rachel on ansioitunut leivonnassa ja ohjelmassa olikin mielenkiintoisen tuntuinen ohje, jota kokeilen huomenna. Pidän leipomisesta, harmi vaan ettei sitä voi harrastaa enempää ahterin leviämisen vuoksi.

Leipomisesta vielä suklaaseen. Maistoin Fazerin uutta pistaasi-suolasuklaata. Olisi pitänyt lukea pakkauksen kääre paremmin, sillä kyseessä on maitosuklaa. No, suklaa oli mitäänsanomaton; liian makea ja pistaasit olivat liian pieninä muruina. Suklaata mainostetaan sanalla "exclusive", mulla ja Fazerilla on varmasti eri käsitys ekslusiivisesta tuotteesta. Tämä suklaa sopii tuulipukujengille. Fazerin tuotekehtiitely voisi tehdä ekskursion Euroopan suklaatehtaille eikä tuputtaa sitä ällömakeaa mättöä.

This and that

Kohta on lentotunnit täynnä tätä 3-alkavaa elämää.... tuskin maltan odottaa ensi viikkoa.

Heti juhlapäivän jälkeisenä päivänä menen siis hammaskirurgin käsittelyyn. Oma hammaslääkärini kertoi tämän kirurgin tehneen 100 000 vastaavaa operaatioita ja toimenpide on periaatteessa helpompi kuin viisaudenhampaan poisto, mutta haastavampi kirurgisesti. Joo, varmasti - toivottavasti leukaluun poraaminen onnistuu ilman mitään komplikaatioita. Toivottavasti en myöskään ole kovin kipeä operaation jälkeen.

Männäviikolla saatiin kuulla, että Amerikan virallinen blondi eli Jessica Simpson-ressu on turvonnut aika lailla:

http://www.people.com/people/article/0,,20255429,00.html

http://storage.imageloop.com/content/7a557c18-0775-1fb7-9240-001422b1aff2/rw1280h1024

Aika yllätyksenä tuli Jessican muodonmuutos. Hetken aikaa tunsin sääliä tätä tyttöstä kohtaan, mutta toisaalta julkisuudessa ollaan (yleensä) vapaaehtoisesti. Siltikin kohu oli jotenkin suhteeton asian laatuun nähden. Ehkä jätski on maistunut viime aikoina ja kuntosalikäynnit ovat vähentyneet.... sattuuhan sitä!

Koin oman "Jessica-hetkeni" viime viikonloppuna, kun ahdoin itseni viime kesänä ostamiini farkkuihin. Kyllä ne menivät päälle, mutta siitä esteettisestä puolesta en ole niin varma :D

Kilahdus

Tänään on huima sunnuntaiahdistus... onneksi pääsen illalla riehumaan uima-altaaseen pahimman ahdistukseni pois.

Olen ihan varma, että jonain päivänä töissä kilahdan totaalisesti nykyiseen tilanteeseen. Onneksi pahin on ohitse kolmen viikon päästä. Jotenkin tekisi mieli ravistella ihmisiä ihan kunnolla ja paria vielä reilulla kädellä. Yksi on yhtä mieltä, toinen toista ja kolmas kolmatta - teet miten tahansa niin mikään ei ole hyvä ja nyrpistellään nenää ikään kuin siihen olisi jotenkin oikeutettu tai varaa edes tehdä sellaista.

Tässä on vaan se huono puoli, että kun mut suututtaa niin sitä ei korjaa M-I-L-L-Ä-Ä-N. Tähtifirma olisi aika nesteessä, jos nyt päättäisin nostaa kytkintä.