Ohi on!

Nyt se ruuvin asentaminen on tehty! Ja olen niin ylpeä tästä saavutuksestani, vaikka mun roolini olikin tietysti vain istua paikoillani.

Työpäivä meni hermostuneissa merkeissä aina lounaasta lähtien. Lähdin töistä sen verran ajoissa, että ehdin käydä vähän aikaa kävelemässä keskustassa, tein siis ikkunaostoksia. Sitten menin hammaslääkärin vastaanotolle. Hetken odottelun jälkeen sain esilääkitykseksi kaksi Diapamia. Sen jälkeen kävin pesemässä hampaani ja jatkoin naistenlehden lukemista. Olo oli raukea ja haukotutti.

Aika tarkkaan 17:00 mut pyydettiin sisään. Sain vahvan Buranan ja penisiliinin, lisäksi purskuttelin minuutin verran desinfioivalla suuvedellä. Ensimmäiseksi piti tietysti puuduttaa, sain kolme pistosta eri kohtiin ja puutumisen tunsi jo heti. Monet kammoavat puuduttamista, mutta se on niin lyhyt nipistys etten välitä siitä yhtään ja olen aina katsomatta siihen neulaan (en tykkää neuloista). Noin 10 minuuttia odotettiin ja sitten aloitettiin toimenpide. Sain vielä steriilin leikkausliinan päälleni.

Ensimmäiseksi mulle laitettiin vasemmalle puolelle sellainen tuki, jonka avulla ei tarvinnut pitää suutani auki vaan suu ikään kuin lepäsi sen tuen päällä. Sitten en ihan varmaksi tiedä mitä tapahtui, mutta varmasti ensiksi viillettiin ien auki. Tämän jälkeen lääkäri ilmeisesti käytti jotain lankaa pitämään haavaa auki ja laittoi langat menemään hampaideni väliin (aika fiksu juttu), näin ei tarvitse olla niin monia sormia suussa yhtä aikaa. Seuraavaksi lääkäri raaputteli leukaluun esiin ja otti poran käyttöön. Poraa käytetiin aika pieniä hetkiä kerrallaan ja poraaminen kesti maksimissaan 10 minuuttia. Aina välillä lääkäri tai hoitaja kysyi onko kaikki hyvin. Titaaninen ruuvi väännettiin jonkun apuvälineen avulla paikoillaan (ruuvi on kooltaan 13 mm) ja päälle laitettiin vielä pieni tasainen levy. Sitten muutama itsesulava tikki ikeneen.

Varsinainen leikkaus alkoi 17:20 ja loppui 17:45. Nousin varovasti tuolista ja menin odotteleman papereiden valmistumista, samalla lääkäri kertoi hoitohjeita, jotka sain myös kirjallisesti. Lasku oli Kela-korvauksen jälkeen 953 €! Tyrmistyttävää, mutta ei ole muita vaihtoehtoja kuin maksaa....

Esilääkityksen vuoksi vastaanotolta ei pääse kuin saattajan kanssa kotiin, J oli jo tullut paikalle, joten pääsin lähtemään heti. Sitten vaan apteekin kautta kotiin lepäämään. Sain lääkäristä haavataitoksia (jos verta tulisi haavasta paljon ) sekä kertakäyttöisen kylmäpakkauksen. Otin kylmäpakkauksen käyttööni heti autossa, koska se estää mustelman muodostumista.

Suuoperaatioiden jälkeen suositellaan lepoa ja niin makoilin illan sohvalla kylmäpakkauksen kanssa. Kello 21 maissa puudutus oli jo suurimmaksi osaksi hälvennyt ja pientä jomoitusta oli havaittavissa (Burana toimi siis hyvänä stopparina kivun suhteen). Käytin kuitenkin kylmäpakkausta, jonka puudutti aika hyvin terävimmän kivun pois. Klo 23:00 otin voimakkaan särkylääkkeen, joka nujersi kivun alle 10 minuutissa. Nukahdin myös nopeasti.

Nyt aamulla heräsin tuttuun tapaan 05:45 ja jomotukseen. Lähdin koiran kanssa ulos ja vasta sen jälkeen otin uuden särkylääkkeen. Tämän päivän käytän vahvempaa lääkettä, huomenna yritän pärjätä 600 mg Buranalla.

Jos olisin tiennyt tämän olevan näin helppoa, olisin käynyt tässä toimenpiteessä aikaisemmin. No, mikään viisaus ei ole niin helppoa kuin jälkiviisaus.