Tallinna 12-13.12.

Joulupukkeja hippasilla

Kaunis koristeellinen ovi

Turisti räntäsateessa....

Vanhankaupungin portti

Kylpylä, vain porealtaan vesi oli tarpeeksi lämmintä :o

Hotelli oli sisustettu avaruusteemalla, ei ihan sitä mistä tyylistä itse pidän

Lisää vanhaakaupunkia

J:llä oli syntymäpäivä ja ostin hänelle lahjaksi matkan Tallinnaan. Hotelli oli nimeltään Tallink Spa & Conference, se on hieman sivussa keskustasta, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Vanhakaupunki on hotellista ihan kivenheiton päässä. Törmäsimme heti matkan aluksi marsipaaniliikkeeseen, josta ostimme jouluisia figuureita. Matkan tarkoitus oli katsastaa jotakin puuttuvia joululahjoja ja hengähtää kaiken kiireen keskellä. Sen vuoksi suuntasimme heti aluksi joulumarkkinoille, siellä oli noin 50 kojua. J löysikin jotain ostettavaa lahjaksi. Kävimme pikaisesti Viru-keskuksessa, Kalev-suklaata ostamassa ja löysimme sattumalta lemmikkieläinliikkeen. Illalla oli vaikea löytää illallispaikkaa, emme olleet tehneet varausta etukäteen ja Tallinnassa ei niitä hyviä ruokapaikkoja kuitenkaan ole kovin montaa. Vähän tuli sellainen olo, että toppatakki päällä meitä ei edes otettu kovin vakavasti.... Seuraavana aamuna kävimme kylpylän puolella, se oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Sunnuntaipäivä meni edelleen kierrellessä kaupunkia ja iltapäivällä palasimme kotiin.

Tulevaa

Mukavia asioita on taas tiedossa.


Lauantaina pääsen tukkaguruni käsittelyyn. Vielä ei ole tiedossa mitä tehdään, mutta jotain piristävää varmasti. Annan kampaajalleni vapaat kädet, koska makumme menee niin hyvin yksiin. Kun plutaan niin usein tuolla uimahallissa niin voisi harkita kevyempää hiusmallia.


Kampaajan lisäksi tiedossa on Picasson näyttely Ateneumissa. Uskoisin suurempien ruuhkien olevan ohi. Picasso ei ole mikään suosikkini näistä suurista mestareista, mutta eiköhän se menettele kuitenkin.


Picasson jälkeen suuntaamme J:n kanssa lounaalle. Siinäpä se lauantai sitten onkin mennyt.


Reilun parin viikon päästä suuntaamme Suomenlahden etelärannalle. J:llä on synttärit ja vietämme 24 tuntia Tallinnassa. Hotelli on hyvätasoinen ja sijaitsee aivan keskustassa. Vesipedolle pitää tietysti olla kylpyläosasto J Toivottavasti Tallinnassa on sellainen joulumarkkinatori, koska se olisi aivan piste i:n päälle. Lisäksi hyvää ruokaa ja juomaa – mitä muuta sitä tarvitsisikaan. Mukavaa.


Kyllä näiden asioiden takia jaksaa taas painaa entteriä töissä, vaikka se onkin melkoisen raivostuttavaa puuhaa nykyään…

Onni on mielentila

Olen ihan käsittämättömän onnellinen! Tähän onnellisuuden tunteeseen ei liity mitään yksittäistä tapahtumaa. Tuntuu vain niin käsittämättömältä ja vaikka tiedän tulevan vuoden tuovan mitä moninaisempia haasteita, se ei haittaa, koska tiedän kuitenkin selviävän niistä. Onnellisuus ei tarkoita elämäni olevan täydellistä, sitä se tuskin on kellään. Enkä tarvitse tähän onnellisuuteen mitään 300 neliötä Kaivopuiston kupeesta. Kyllä se tunne tulee pelkästään omista tunteista ja ajatuksista.

Mistä tämä onnellisuus on sitten tullut? Minulla on ollut hyvät lähtökohdat elämään, olen ollut onnekas monessa suhteessa. Pystyn nykyään tekemään paljon niitä asioita, joista pidän. Mitä enemmän olen nähnyt elämää ja ihmiskohtaloita, sitä paremmin on tajunnut ettei edellä mainitut asiat ole itsesestään selvyyksiä. Olen myös itse tehnyt onneni eteen töitä. Aika paljon helpottaa, kun keskittyy olennaiseen ja raivaa elämäänsä turhista asioita.

Kun on liikaa aikaa.....

Poskiontelotulehdus kampitti mut kotioloihin vähintään 3-5 päiväksi ja nyt on ollut vapaa-aikaa vaikka muille jakaa. Oikeastaan harmittaa vietävästi, kun olo on niin vetämätön ja olisi paljon tekemistä, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Kai se sairasloman perimmäinen tarkoitus onkin lepo :D Oikeastaa erittäin hyvä, että sain diagnoosin, sillä olinkin ollut vähän ihmeissäni miksi minua pyörryttää joka päivä ja yskittää.

Aikani kuluksi selaisin brittien tabloideja ja sieltä löytyikin herkullisia juttuja verrattuna meidän Mattiin ja Merviimme:

- Victoria Beckham myöntää, että vain vähän syömällä pysyy hoikkana....

- Jedward kohahduttaa X Factorissa.

- Coleen Rooney on simpsakassa kunnossa vain 10 päivää synnytyksen jälkeen.

Luonnollisesti mulla on ollut aikaa tehdä joulostoksia kotoa käsin! Olen myös muistanut lahjoa itseäni - click - click! Vielä lopuksi kirjoitin joulupukille!

Haluan pois täältä pimeästä....

Viikkoaikataulu

Olen nyt saanut jonkinlaisesta liikkumisrytmistä kiinni ja viikkoaikataulu näyttää tältä:


ma: -
ti: sauvakävely 1 h
ke: -
to: uimakoulu 1 h (jatkossa 1 h uintia)
pe: -
la: sauvakävely 1 h
su: hydrobic 30 min (vastaa 1,5 h aerobic tuntia)


Muutaman viikon kokemuksella voisin sanoa, että tuloksia - joskin pieniä - näkyy jo. Parhainta on kuitenkin mielialan selvä nousu näin pahimman pimeyden keskellä.


Tyhmäloota ei houkuttele ollenkaan, sieltä tulee vain uutiset ja kerran viikossa yksi tunnin ohjelma, jonka jaksaa katsoa.

Wishlist

Joulu tulee yhtä varmasti tänänkin vuonna kuin Manulle illallinen.

Siksi olen koostanut tähän itselleni tarpeellisia tavaroita, jotka voisin hankkia ihan itse :D Osa jouluksi, osa sitten vuoden 2010 aikana.

- Metallican punainen t-paita
- punainen Kivi-tuikku
- Furlan Carmen laukku
- peruskorkkarit
- lättärit
- pari purkkia Redkenin Smooth Down Butteria
- jokunen Le Creusetin valurautapata
- kassillinen StriVectiniä
- Sauson kirkkaan punaiset nahkakäsineet

Lisää uimakoulua!

Eilen oli toinen kerta uimakoulua. Aloitimme edellisen kerran harjoituksilla ja jatkoimme uusilla vapaauintiharjoituksilla. Olipa vaikeaa! En saa vieläkään otettua happea käden noustessa ja puhallan hapen ulos aivan liian äkkiä. Tiesin jo etukäteen näiden asioiden olevan vaikeita itselleni ja näin lyhyessä ajassa niitä on vaikea oppia. No, jos yhtään huojentaa, niin usealla muullakin ryhmäläisellä oli hankalaa. Harjoittelimme myös käännöstä altaan päässä, mutta se jä minulta väliin sillä minua kysyttiin Radio Novan haastatteluun. Se oli pikainen, noin 2-3 minuutin pituinen haastattelu, joka tulee ulos ensi maanantaina Keidas-nimisessä ohjelmassa. Lopetimme uintiharjoitukset loppuverryttelyyn.

Tällä kerralla sain vedettyä myös uimalakin päähäni :D Se vaatii pientä kikkailua, mutta on varmasti hiusten kannalta parempi. Allehan voi laittaa hoitoaineen vaikuttamaan tunnin ajaksi. En yleensä pidä saunomisesta, mutta kun on ollut tunnin verran altaassa niin saunominen tuntuu ihan hyvälle silloin. Hydrobic-tunnin jälkeen on yleensä kuuma, jolloin sauna ei houkuttele.

Pari ostosta pitäisi tehdä tuohon uimiseen liittyen. Uusi sporttisempi uimapuku ja sellaiset "käsiläpyskät". Uusia uimapukuja katselin jo Bravissimon ja Figleavesin valikoimista. Yhdet Speedot olivat järkevän hintaiset ja kivan erilaiset. Vähän kyllä ihmetyttää näissä sporttisimmissakin uimapuvuissa se mustan värin ylivoima. How boring!!! Ja sitä paitsi jos ylipainoa on 20-30 kg niin ei se mustakaan mitään taikoja tee....

Torstaina kävin enneen uimakoulua myös kaupungilla todella pitkästä aikaa. Harvemmin sinne on asiaa, kun monet asiat hoituvat tässä lähiympäristössäkin. Yleensäkin välttelen kaupungilla vetelehtimistä, koska se tietää rahanmenoa. Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että voisi hetken ihan huvikseen kävellä ja katsella.

Lopputulos oli se, että kävin vain apteekissa ja Junttilassa sekä Kodin Ykkösessä. Ostin yhden enkelikynttilän, hammastahnaa, purkkaa, helmikorvakorut sekä hipstersit. Halpa kierros! En osaa kuvitella miten ostosten tekemisestä voi nauttia ja että on aikaa kierrellä eri kauppoja vaan huvikseen???

Uimakouluraportti

Olipa aika mielenkiintoinen kokemus ensimmäinen käynti uimatekniikkakoulussa. Meitä oli ryhmässä 11 henkilöä, eri-ikäisiä miehiä ja naisia.


Tunti aloitettiin kellumisharjoituksilla, ensiksi selällään ja sitten vatsallaan. Seuraavaksi tehtiin vatsallaan kelluen liike, jossa kädet ja jalat vedettiin yhteen vatsan kohdalle ja siitä uudelleen kelluttiin raajat auki X:n mallisena. Kelluntaharjoitusten jälkeen opeteltiin puhaltamaan suun kautta ilmaa veteen. Kasvojen painaminen veteen on inhottavinta mitä tiedän ja osittain siksi meninkin uimakouluun. Sitä kun teki noin 20 kertaa niin se ei tuntunut enää niin pahalta, mutta ei se mitään herkkua ollut kuitenkaan. Kelluntaharjoitusten jälkeen oli vuorossa potkujen harjoittelu ja nimenomaan vapaauinnin potkujen harjoittelu. Otimme ensiksi tukea altaan reunasta ja sitten menimme pari kierrosta lautojen kanssa altaalla. Potkuissa lantio ei saa liikkua puolelta toiselle ja lantion pitäminen paikoillaan yllättävän vaikeaa, jotta saisi tarpeeksi tehoja potkuihin. Potkutekniikasta siirryimme harjoittelemaan käsiliikkeitä. Ensiksi pari kierrosta rataa kädet aivan suorina pään yllä, välillä tietysti piti ottaa happea ja tehdä eri uintiliikkeitä. Seuraavilla kierroksilla sitten harjoiteltiin sitä oikeaa käsitekniikkaa, joka on muuten h*lvetillisen vaikea. En onnistunut saamaan happea käteni ollessa ylhäällä, joten lisäharjoittelua varmasti tulee vielä muilla kerroilla. I hope so. Pari kertaa vedin vettä nenääni ja sain yskiä altaan reunalla.


Mitään kovin rankkaa tuo uimakoulun käyminen ei ollut. Uimme 25 metrin altaan päästä päähän noin 15-17 kertaa eikä se oikeastaan tuntunut missään. Ehkä hydrobicista on tullut sen verran peruskuntoa kuitenkin. Pari iäkkäämpää henkilöä oli selvästi huonokuntoisempia, mutta ei se muiden menoa haitannut.


Voin näin yhden kerran kokemuksella suositella kaikille uimakoulua, ihan varmasti siitä saa uutta potkua uimiseen.

Assistentille töitä?

Tuntuu ettei päivän kaikki valveillaolotunnit riitä kaikkien asioiden tekemiseen. Jostain niitä tekemättömiä asioita vain pompahtaa tietoisuuteeni tasaisen tappavalla tahdilla. Osan töistäni voisi hyvin ulkoistaa, kun työpäivän jälkeen alkaa toinen työvuoro kotona. Ihan käsittämätöntä, kun kuulen joidenkin valittavan ettei ole mitään tekemistä? Mikä se sellainen on?

NAPS

Taidan laittaa yhden napanuoran poikki elämästäni - jos ei kelpaa niin ei väkisin sitten.

Seuraavaksi on vuorossa uimateknikkakoulu. Uimalakki ja -lasit on jo pakattu.

Matkakuumeen kourissa, osa VVVX

Seuraavaa matkaa ollaan jo suunnittelemassa, meitä kiinnostaisi käydä joulumarkkinoilla jossain päin Eurooppaa. Näitä joulumarkkinoita on ainakin Strassbourgissa, Hampurissa, Wienissä, Zurichissa, Dusseldorffissa ja Berliinissä. Oma mielenkiintoni kohdistuu lähinnä Wieniin ja Hampuriin, josta olen nähnyt paljon kuvia.

Mm. Arealla on myynnissä matkoja joulumarkkinoille.

Jos pelaan korttini oikein hyvin, nautin kahden viikon loman joulun aikaan. Se olisi todella luksusta, kun yleensä siihen aikaan on stressiä siivoamisesta ja leipomisesta. Vihdoinkin olisi kunnolla aikaa tehdä asiat rauhassa. Vaikka aloitan (joulu-)asioiden tekemisen tarpeeksi ajoissa muutenkin, niin arjen pyörityksen keskellä se normaali rytmi rikkoontuu ja stressikäyrä nousee. Jollain pedantilla joulufriikillä on varmasti totaalistressi, mä en edes siivoa keittiön kaappeja jouluksi.....

Nyt pitää olla tarkkana rahoituksen kanssa, onneksi verokarhu palauttaa liikaa maksettuja veroja joulukuun alussa.

Strategiset mitat: 110/75

Kävin tänään työterveyshoitajalla. Olen ollut tähtifirmassa nyt yli seitsemän vuotta töissä ja oli aika tehdä joku "määräaikaishuolto". Täytin etukäteen yhden A4-kaavakkeen ja turistiin noin 30 minuuttia siihen liittyen ja tutkittiin lisäksi rokotuskorttia. Selvisin päivästä yhdellä pistämisellä: olin aamulla 07:30 nykimässä Diacorin labran ovea. Verenimijä taisi ottaa ainakin kolme putkilollista verta, mutta hyvin se meni, kun pääsin taas sen parhaimman tädin hoivaan. Olenkin nykyään tosi reipas verikokeessa, enää ei tarvitse ottaa kokeita makuulta vaan pystyn istumaan, kunhan en vilkaisekaan niitä pöydällä olevia tarvikkeita, niin kaikki menee hyvin.

Lopuksi daami otti vielä verenpaineeni, se oli keskellä päivää ja pienen kävelylenkin päätteeksi 110/75. Pahimmillaan se on ollut vuosia sitten 167/85..... Sitä ne terveet elämäntavat teettää.

Yritin kyllä lomani aikana torpedoita parhaani mukaan kolesteroliarvoani. Löysin Tukholmasta kahta suklaata, joita en ole maistanut ja ostin ne makustettaviksi. No, Fazer harvemmin yllättää positiivisesti - appelsiini-Geisha ei paljoa eronnut tavallisesta Geishasta. Toinen pieni suklaalevy oli Maraboun Dukat. Se ei ole suklaata nähnytkään, täytteenä oli nougatia..... Oikein harmitti taas nämä pahat suklaat!

Ai niin, terveisiä Guccin käsilaukkutehtaalle; teidän laukkunne pitää hyvin virvoitusjuomia sisällään. Kannoin desin verran lainehtivaa Zeroa laukussani hetken. Passi, kaulaliina ja kalenteri eivät ehtineet kärsiä tapahtuneesta. Laukkukaan ei ollut moksis.

Tukholmassa

Päätin pitää pienen breikin arjen pyörityksestä ja käydä kääntymässä Tukholmassa. Arkilähdöt ovat vielä kukkarolle ystävällisiä eli meidän neljän hengen hyttimme maksoi huimat 50 euroa koko porukalta. Kyseessä oli siis A-luokan hytti. Laiva oli lastattu mummoilla ja papoilla, mutta se ei tietenkään haitannut meidän menoamme. Ensimmäinen ilta kului lähinnä lasten leikkihuoneessa ja illallisravintolassa. Luonnollisesti teimme pikaisen pyörähdyksen myös tax-free antimien luona. Illallisbuffet oli aika kallis; 29,00/aikuinen, mutta yllätyin suuresti, koska valikoimaa oli runsaasti ja ruoka oli oikeasti ihan siedettävää. Pöydästä löytyy itämaista ja Välimeren antimia niiden tyypillisten suomalaisten ruokien lisäksi. Jälkiruokapöydästä tuli haettua vielä santsikierros, tiramisu oli hyvin onnistunutta :D

Yöllä olikin vaikea saada nukuttua, oli sen verran kova merenkäynti. Onneksi olin ottanut matkapahoinvointilääkkeen, koska muuten olisi ollut huono olo. Vähän katkonaisesti nukutun yön jälkeen olimme taas notkuvien pöytien ääressä eli aamiaisella. Sitten hytin kautta jonottamaan ulospääsyä laivasta. Sää suosi meitä ja otimme lautan Skanssenille. Siellä tuli vietettyä useampikin tunti ja joimme lounaskahvit uudessa tyylikkäässä ravintolassa. Skanssenilla oli vielä näytillä paljon eläimiä ja aivan ihania vanhoja rakennuksia vaikka millä mitalla. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Skanssenilta päädyimme vanhaan kaupunkiin ja Drottningsgatanille. Kävimme nopeasti katsomassa lastenvaatetarjonnan Huonossa ja Mauttomassa ja sitten taivalsimme takaisin laivalle. Heti lähdön jälkeen istuimme taas illallispöytään ja sieltä suoraan tax-freehen. Meikäläistä väsytti matkapahoinvointilääke ja ehkä raikas ilma niin paljon, että vedin pyjamaa päälleni jo klo 21:00 aikaan.

Olimme kaikki aika väsyneitä, sillä heräsimme seuraavana aamuna vasta 9:15 ja laiva tuli satamaan klo 9:55! Aikaa oli vain vaihtaa vaatteet päälle ja pakata loput tavarat matkalaukkuun. Omaksi ostossaldoksi tuli kaksi pientä suklaalevyä ja yksi suklaapatukka! Kaikki ovat sellaisia, joita ei saa Suomesta, niin onhan niitä pakko maistaa sitten.... Tämä taisi olla elämäni ensimmäinen matka, jolta en kanna kassillista kosmetiikkaa mukanani. Näin ne ajat muuttuu.....

Hassut harrastukset, osa II

Muistan hyvin vuoden 2002 karkauspäivän, silloin Helsingin Sanomissa oli koko sivun juttu miten eräs professori on yrittänyt kehittää sopivaa laskukaavaa millä tavalla eurot leviävät euroalueella. Kullakin euroa käyttävällä maalla on siis "omia" euroja ja luonnollisesti muita euroja siirtyy maasta toiseen.

Tämän lehtikirjoituksen lopussa oli maininta nettisivuista, joilla seteleitä voi kirjata ja seurata kirjaako kukaan muu saman setelin, joka on ollut itsellä lompakossa. Samana päivänä kirjauduin näistä tunnetuimmalle sivulle ja syötin ensimmäiset setelit. Siitä se hulluus sitten lähti....

Aluksi kävin jonkun verran pankeissa vaihtamassa seteleitä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut "oikealta" ja olenkin jatkossa kirjannut vain ne setelit, joita olen itse tai kaverini kautta saanut hyppysiini. Pankkikeikkailun mielenkiinnon tappoi oikeastaan se yksi kerta, kun minua epäiltiin rahanpesusta! Myönnetään, että yksi nippu käyttämättömiä 5 euron seteleitä numerojärjestyksessä, minkkiturkki ja oleminen päivän viimeinen asiakas tiskillä, eivät ole hyvä yhdistelma :D Onneksi minulla oli mukana Eurobilltrackerin esittelypaperi (pidin sitä välillä mukanani vaihtaessani rahaa) ja vaihdettavat rahani olivat peräisin Pasilan Osuuspankista. Asiakaspalvelutäti kävi konsultoimassa esimiestään ja sai luvan vaihtaa rahat isompiin seteleihin. Tämän episodin jälkeen innokkuuteni rahanvaihtoon lopahti. Lisäksi pankit suhtautuivat todella nuivasti näihin vaihtoperaatioihin, pitää täytellä erinäisiä lomakkeita sun muuta.

Helsingin Sanomien kuukausiliite kirjoitti 1,5 -2 vuotta sitten setelien kierrosta useamman aukeman jutun, se oli vähän teennäisesti kirjoitettu ja hesarimaisen kankea kuvaus yhden setelin kierrosta. Tämän vuoden Kuukausiliitteessä oli taas pienempi juttu Eurobilltrackerista. Se oli aika pinnallinen ja siitä puuttui muutama mielestäni aika oleellinen asia "harrastuksesta".

Tällä harrastuksella ei ole mitään tekemistä tulojen kanssa. Osa trakkereista pyörittää parin tonnin vaihtokassaa ja sellainen summahan on jokaisella aikuisella säästössä, right? Toiseksi trakkereissa on mukana paljon naisia, tämä ei ole mikään miesten yksinoikeus. Kolmanneksi harrastajien ikäjakautuma on laaja, nuorimmat ovat alle kouluikäisiä ja ikähaarukan yläpäässä on 80-vuotiaita. Ja mikä parasta; jokainen saa määrittää mikä tyyli on itselleen paras, käykö pankissa vai ei. Kuukausiliite vielä mokasi aika pahasti painaessaan lehteen yhden setelin sarjanumeron, jota pyydettiin jäjittämään. No, arvatenkin kyseistä seteliä kirjatiin järjestelmään satoja kertoja seuraavien päivien aikana. Seuraavassa Kuukausiliitteessa mokaa pahoiteltiin.

Moni varmasti ihmettelee tätä ehkä kummalliseksi luokiteltua harrastusta, sen funkio on kuitenkin ihan sama kuin minkä tahansa harrastuksen; saada ajatukset pois niistä jokapäiväisista asioista.

Lomamatkoista on myös tullut entistästä jännittävämpiä, sillä haluan enemmän pisteitä karttaani. Tällä hetkellä ehdottomati paras piste kartallani on Malediivit, uskoisin ettei sieltä ole moni saanut euroa käsiinsä. Voisin sanoa, että tämäntyyliset osumat kannustavat tässä harrastuksessa entistä enemmän.

Syksyinen projekti loppuu ja uusi projekti alkaa

Tänään on syyskuun viimeinen päivä ja se tarkoittaa syksyisen projektin yhteenvetoa, joka ei tule olemaan pitkä.

Käyttämäni ihovoiteet, mineraalimeikkivoide ja Lushin Mud Flats saippua tekivät selvästi ihostani paremman, toki se voisi olla edelleenkin paremmassa kunnossa, mutta suunta on nyt oikea. Käyttämäni Pascoe-emäshappojauhe ei vakuuttanut minua, käytän sen kuitenkin loppuun asti. Omega-3:a sisältäneet kapselit saattoivat auttaa iltapäiväväsymykseen, niiden syömistä jatkan koko talven. Talikan ripsiravinne ja kuivaharjaus eivät vakuuttaneet tämän kuukauden aikana, jatkan niidenkin kokeellista käyttöä vielä seuraavan kuukauden ajan.

Jonkinlaista kovempaa haastetta pitäisi heittää kehiin tässä kuussa. Miten olisi karkkilakko kuukaudeksi ja netin sulkeminen arki-iltaisin viimeistään klo 21:30?

Hampaassani on kuuntelulaite....

Kävin puolen vuoden tauon jälkeen hammaslääkärillä implantin vuoksi. Olin päivän ensimmäinen potilas ja meillä oli hetki aikaa jutella niitä näitä. Kerroin kaiken menneen hyvin ja näyttäneeni ikenestä pilkistävää härveliä muutamalle tutulle. Tähän hoitaja kysyi, että olenko muistanut mainita siinä olevan kuuntelulaitteen. Harmittelin etten ollut muistanut käyttää tilaisuutta hyväkseni! Nauroimme hammaslääkärin kanssa oikein makoisasti, kunnes hän kertoi kahden potilaan kertoneen hänelle, että heillä on ihan varmasti suussaan joku laite. Kyseinen oireyhtymä on tyypillinen skitsofenikoille.... No, joo - hieman hurttia huumoria heti aamulla.

Jos hammaslääketiede ei kiinnosta - tästä eteenpäin ei kannata lukea.

Ensimmäiseksi otettiin pieni kuva implantista ja verrattiin sitä vanhaan kuvaan. Pieni musta levy suuhun ja kuva oli minuutissa nähtävissä taululla. Implantti oli luutunut hyvin ja kaikki kunnossa. Jopa viereisen hampaan juuret olivat paremman näköiset, kun ne olivat saaneet tukea uudesta tulokkaasta, juuret eivät olleet enää niin stressaantuneen näköiset. Sitten hammaslääkäri otti esille alahampaistani tehdyn lusikan, se valmistettiin talvella juuri tätä hetkeä varten. Mutta-mutta, lusikka ei ollutkaan hyvän mallinen vaan liian pullea ja lääkärin piti poralla hioa sitä paremmaksi. Sitä ennen hän oli poistanut implantista päällä olevan suojahatun ja ruuvannut sinne pienen ruuvin (tässä vaiheessa ei tietenkään saanut suuta kokonaan kiinni). Muutamaan kertaan lusikkaa sovitettiin suuhun ja hiottiin uudelleen. Sen ruuvin piti tulla näet ulos oikeasta kohtaa ja vielä näkyä hyvin. Vihdoin lusikka oli hyvän mallinen ja siihen ruiskutettiin kovettuvaa massaa ja sitten lusikka massoineen laitettiin suuhun kovettumaan. Siinä vaiheessa oli kyllä suu täynnä kaikenlaista vempainta ja välillä tuntui, että happi loppuu. Sitten piti saada se kovettunut massa suustani pois, lääkäri sai tehdä jonkun verran töitä saadakseen sen kammettua suustani. Luulin ihan oikeasti hampaiden irtoavan samalla, sen verran kovin se istui paikallaan. Sitten se ruuvin pätkä otettiin pois ja laitettiin suojahattu paikoilleen ja sain taas laitettua suuni kiinni. seuraavaksi piti ottaa ylähampaista muotti, tutun näköistä vihreää massaa lusikkaan ja se minuutiksi ylähampaisiin kiinni. Kolmanneksi sain vielä keltaista massaa alahampaisiin... se oli todella pahan makuista! Nämä kaikki muotit lähtevät hammaslaboratorioon, jossa valmistetaan se valkoinen hammasosa. Ensi viikon torstaina käyn värinmäärityksessä kyseisessä laboratoriossa. Sitten 23.10. on tämän tiedon mukaan viimeinen käynti ja silloin saan sen valkoisen osan paikoilleen.

Halpaa hommaa tämä ei ole edelleenkään - tähän mennessä on rahaa palanut 1970 euroa. Seuraava käynti maksaa ainakin 700-800 euroa....

Mutsi kummittelee....

Siskoni oli saanut töihin sähköpostia, jonka lähettäjänä oli ollut S.S. (S.S. = äitini nimi), Vantaa. Oli kuulema väristykset kulkeneet selkäpiitä, eikä mikään ihme! Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jonka kirjoittajana oli S.S.! Äidin haamu kirjoitti vielä osuvasti ajankohtaisesta asiasta eli vanhustenhoidosta....

Äidin haamuun törmäsimme ensimmäisen kerran jo noin 10 vuotta sitten, kun TV:ssä näytettiin joitakin arvonnan voittaneiden henkilöiden nimiä. Siellä oli jälleen S.S. Savonlinnasta (äiti syntyi ja kuoli siellä). Kyseinen nimi ei ole todennenäköisesti ainakaan etunimensä puolesta yleinen, sukunimi on taas on hyvin yleinen.

Ettei äiti olisi vaan jymäyttänyt meitä.... :o

Päivä nro 19

Syksyinen projektini on nyt edennyt yli puolivälin. Kaksi viikkoa on kyllä aika lyhyt aika tehdä mitään vedenpitäviä päätelmiä, mutta jotain pystyn sanomaan tähän astisista tuloksista.

Kasvojen iho on parantunut selvästi eli todennäköisesti käyttämässäni värivoiteessa oli jotain tukkivaa ainesosaa tai aamuinen pesu saippualla on tepsinyt iho-ongelmiin. Ripsissä ei ole havaittavissa mitään muutosta, mutta en ole odottanutkaan mitään siltä ripsiravinteelta ,-) Haluan sen vaan pois kuljeksimasta meikkilaatikostani.

Ne lyhyet väsymyskohtaukset ovat poissa lähes kokonaan. Jatkan siis tämän jakson jälkeenkin niiden kapseleiden syömistä. Lisään todennäköisesti valikoimaan vielä pelkän D-vitamiinin ja foolihapon talven ajaksi.

Hassut harrastukset, osa I

Mut paremmin tuntevat tietävät kummalliset harrastukseni. Se ei ole vielä mitään, että kerään seteleiden sarjanumeroita, mutta että kirjaan vapaaehtoisesti kaikki ostokseni ostopäiväkirjaan, on varmasti monien mielestä aivan pähkähullua toimintaa!

Kyseessä on siis A.C. Nielsenin ostopäiväkirja, johon kootaan kahden viikon jaksoissa KAIKKI ostokset. Siis joka ikinen karkkipussi kirjoitetaan ylös viivakoodien neljää viimeistä numeroa myöten. Sain tämän hullun harrastuksen vahingossa, ex-anopin kautta ja olen kirjannut ostoksia viimeisen 12 vuoden ajan.

Mitä tuosta kirjanpidosta sitten hyötyy, varmasti moni ajattelee. Aika vähän siitä taloudellisesti hyötyy, mutta koen sen itseäni kuitenkin kiinnostavaksi. Tulet näet seurattua mitä ostaa ja mihin hintaan. Jokainen ostopäiväkirja arvioidaan laadullisesti ja pisteytetään, pisteillä saa sitten hankittua itselleen lahjoja.

En ole käyttänyt lahjaoptiota moneen vuoteen ja sainkin nyt aika kivoja lahjoja itselleni; Tefalin mustan vedenkeittimen ja wokki-pannun sekä Eva Solon karahvin. Nämä olivat kaikki hyödyllisiä tavararoita kotiin.

Suomalaista vanhustenhuoltoa

Ilta-Sanomilla on kerrankin jotain painavaa sanottavaa.

Mulla on hyvin tuoretta kokemusta nykyajan vanhustenhuollosta, valitettavasti - tai siis sen puutteellisuudesta.

Isäni lähestyy kohta 85 ikävuotta ja on tähän asti pärjännyt kotihoidossa. Hänellä käy hoitaja kolme kertaa päivässä sekä ruokapalvelu tuo hänelle lounaat. Kauppa-apu tuo ruokaostokset kotiin. Kuulostaa hyvälle, mutta-mutta....

Kaikki alkoi viime helmikuusta, kun isä meni geriatrin vastaanotolle ja kaatui liukkaalla sairaalan pihalla. Seurauksena murtunut olkapää ja sairaalareissu venyi kahdeksi kuukaudeksi. Samalla tehtiin geriatrinen arviointi, jonka mukaan isä pystyy asumaan vielä kotona. Näin isä pääsi kotiin ja homma jatkui....

... kunnes sain puhelinsoiton lomamatkalla Irlantiin, että isä on kadonnut kotoa! Isosisko soitteli Turun sairaalat läpi ja isä löytyikin sitten TYKS:stä. Kukaan ei ollut vaivautunut ilmoittamaan lähiomaiselle, että hän on siellä! Isä oli siis kaatunut kadulla ja ei ollut päässyt ylös omin avuin. No, sairaalassa löydettiin vielä pieni veritulppa keuhkoista. Samalla oli myös havaittu isän kuivuneen ja häntä oli nesteytetty. Eli päivittäin käyvät hoitajat eivät pysty valvomaan tarpeeksi isän syömistä/juomista, joka on tuossa iässä erittäin tärkeää. Tällä reissulla vierähtikin sitten noin kuukausi eri sairaaloissa: TYKS, Raision sairaala ja Kunnallissairaala (kummasti muuten on rahaa pyörittää näitä vanhuksia paikasta toiseen!).

Sosiaalitoimi on kertonut meille, että isä ei pääse laitoshoitoon, koska on liian hyväkuntoinen. Vanhukset hoidetaan nykyään kotona niin pitkään kuin mahdollista, koska laitoshoito romahduttaa vanhuksen aktiivisuuden. Isä on tähän mennessä meidän tietojemme mukaan mm. kaatunut niin monta kertaa, että kohta ihan varmasti tapahtuu jotain fataalia.

Jostain luin, että vanhuksista vain alle 10 % hoidetaan ns. vanhainkodeissa. Koska julkiselle puolelle ei pääse hoitoon millään, olemme kysyneet yksityisen puolen hintoja ja ne ovat ällistyttävän kalliita: Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa palvelutalossa olisi hyvin pärjäävälle henkilölle tarjolla hoitoa á 2000 euroa/kk ja enemmän hoitoa vaativalle 4000 euroa/kk!!!! Eli on myytävä omaisuuttaan saadakseen hoitoa nyky-Suomessa. Vertalun vuoksi; sain juuri VARMA:ta otteen kertyneestä eläkkeestäni. Olen tehnyt palkkatöitä nyt noin 17 vuotta ja eläkkeeni on jotain 400-500 väliltä.... Vielä on siis matkaa edes tuohon 2000 euroon. Jos olen onnekas niin jatkan työelämässä vielä seuraavat 27 vuotta, mutta ei silläkään eläkkeellä mitään huimia tehdä.

Isäni on sotaveteraani ja mua kiinnostaisikin tietää mihin sotaveteraaneille menevät rahat kuluvat?

Isän kohtalo on ollut niin totaalinen silmien avaaja suomalaisesta "hyvinvoinnista", kun olet hyödytön niin sinut jätetään oman onnesi nojaan ja unohdetaan. Hänellä on onneksi ollut me lapset, mutta entä jos on kyseessä lapseton tai muuten yksinäinen ihminen?

En yhtään enää luota, että omalla kohdalla kaikki sitten joskus järjestyisi parhain päin.

Odotusta ilmassa :)

Tulevia tapahtumia on mukavaa odottaa, kun tietää mitä tulossa....

Mulla on lokakuun alussa 1,5 viikkoa lomaa ja mielellään olisin silloin jossain muualla kuin kotona. Matkustaminen kiinnostaa aina ja siksi ihan päivä Tallinnassa tai Tukholmassa olisi kuin nappi otsaan. Pitää kysellä parilta kaverilta mitä heillä on kyseisillä viikoilla ohjelmassa, arkisin pääsee onneksi halvemmilla lipuilla matkustamaan.

Elämässäni on tulossa yksi erittäin suuri muutos, mutta sen ajankohtaa en vielä tiedä. Olen asunut tässä asunnossa nyt reilun 14 vuotta ja olisi tarkoitus muuttaa tästä pois. Miksi en tiedä muuton ajankohtaa riippuu monesta asiasta, joita en sen enempää ruodi täällä. Joka tapauksessa asia pyörii sangen usein mielessäni ja olen käyttänyt joka sunnuntai hetken tutkiakseni myytäviä asuntoja. Tällä hetkellä asumme pohjois-Helsingissä ja tarkoitus olisi siirtyä lännemmäksi. J on käynyt 20 vuotta töissä Tapiolassa, eli autolla ajaminen aamu- ja iltaruuhkassa on aivan kammottavaa täällä pääkaupunkiseudulla ja siksi siirtyisimme mielummin Espoon suuntaan. Tarkoituksena olisi löytää asunto hyvien kulkuyhteyksien päästä, niin että pääsisin helposti keskustaan. Jos nyt haluaisi olla kaukaa viisas niin hankkisi asunnon jostain länsimetron läheisyydestä. Itseäni kiinnostaa Tapiolan seutu, tosin hintataso on siellä ehkä meille liian korkea. Asunnon ostaminen on sinällään jo jännittävää ja meidän kohdalla ekstrajännitystä lisää se, että pitää päästä tästä nykyisestä asunnosta eroon ja toiseksi tämä lamakausi. Hieman helpotusta jännitykseen tulee siitä, että tästä taloyhtiöstä myytiin toisella näytöllä alkuperäisessä kunnossa oleva asunto. Meillä on kuitenkin remontoitu WC, keittiö ja kaikki pinnat on uusittu viimeisen 3 vuoden aikana.

Päivä nro 5

Projektin alusta on nyt kulunut viisi päivää. Rutiinit näiden uusien juttujen taholta ovat vähän hakuisessa, koska tuppaan unohtelemaan niitä.... monen monta kertaa olen jo ehtinyt nukkumaan kunnes muistan unohtaneeni sen ripsiravinteen laiton. Joskus olen taas unohtanut ne Omega-3 kapselit. Aina olen kuitenkin noussut hoitamaan ne unohtuneet rutiinit.

Olo on kyllä ollut virkeämpi ja se johtuu varmasti siitä, että olen liikkunut enemmän. Liikuntahan pitää virkeänä, vaikka se aluksi saattaa tuntua väsyttävältä. Itse olen useimmiten todella tehokas liikunnan jälkeen.

Hydrobicissa mulle tuli viiden viikon tauko, vaikka vakiovuorossa Mäkelänrinteessä oli kahden kuukauden kesätauko. Olin positiivisesti yllättynyt miten aerobinen kestävyys oli ihan samaa luokkaa kuin ennen taukoa. Sen sijaan lihaskunto oli selvästi heikentynyt käsissä. Ensimmäisen jumpan jälkeen heräsin keskellä yötä siihen, että käsivarsiani särki! Sitä ei ole koskaan ennen muistaakseni tapahtunut. Olin myös koko yön tosi kuuma, koska verenkierto vilkastui niin paljon (tämä on joka viikkoinen ilmiö, mutta siis pienemmässä mittakaavassa). Jalka nousi siis yllättävän kepeästi vedessä, mutta vastusten kanssa jumpatessa kädet olivat lujilla. Yllättävän hyvin myös tasapaino ja kaikenlainen koordinaatio pelasi vedessä entiseen tapaan. Onneksi lihaskunto palautuu suhteellisen nopeasti tauon jälkeen ja jo toinen jumppakerta oli helpompi.

Tähän mun hyvinvointiprojektiin liittyy myös tuleva uimakoulu. Kyseessä on tekniikkauimakoulu, joka soveltuu uintia jonkun verran harrastaneille. Perusvaatimuksena on 200 metrin uinti. Koulussa opetetaan eri uintityylit ja muita teknisiä juttuja. Hyvä niin, sillä perus-rintauinti tympii ja haluaisin uida siellä nopeimpien uimareiden radalla. Kurssi alkaa lokakuun lopussa ja kestää kahdekasan kertaa.

Pitkästä aikaa olen käynyt myös pyöräilemässä. J:n kanssa ollaan lauantaisin tehty yhdessä pyörälenkki. Se on hyvä lisä tohon uimapuoleen, koska siinä ei niinkään jalat rasitu ja pyöräily antaa hyvää vastapainoa.

Nyt kun olen jättänyt kofeiinin nauttimisen minimiin niin se on selvästi vaikuttanut unen laatuun. Juon vain yhden kupin kahvia arkiaamuisin ja satunnaisesti viikonloppuna. Uskon siihen, että päivällä nautittu kofeiinin määrä vaikuttaa unen laatuun. Siitä seuraa helposti kierre: jos päivällä väsyttää ja juo lisää kahvia niin unen laatu heikkenee ja kierre on valmis. Nyt olen saanut tämän kierteen onneksi poikki.

Syyskuinen projekti

Koska Pepsi Maxista vieroittauntuminen osoittautui odotettua helpommaksi ja onnistui siten yli odotusten, ajattelin kehittää itselleni kuukauden mittaisen projektin. Moni varmasti ajattelee, että kuukausi on liian lyhyt aikan, mutta minulle se on aika pitkä. Innostun helposti asioista, mutta asiden loppuun vieminen on välillä käsittämöttömän vaikeaa.

Koko talven, kevään ja kesän minua on vaivannut kummallinen väsymyskohtaus, joka kestää muutamista minuuteista noin 30 minuuttiin. Tämän on pakko liittyä jollain tavalla ruokavalioon tai elämäntapoihini yleensä. Varsinkin hiilihydraattien kohdalla moni sanoo väsymyksen iskevän. No, tarkkailen siis enemmän hiilihydraattien syömistä.

Toiseksi haluan nähdä onko tietyistä tuotteista kuukauden aikana mitään hyötyä. Ne tuotteet on kuvattuna tässä alla.

Tuote nro I: ihotautilääkärin määrämät voiteet. Osa vie ainakin tyynyliinoista värin, mutta tapahtuuko ihossa mitään?

Tuote nro II: Omega-3. Kuvassa on useampi purkki, koska aloitan toisesta ja jatkan toisella. En siis syö tuplamäärää kapseleita.

Tuote III: mineraalimeikkivoide. Tämä saattaa auttaa ihon kuntoon. Kuukauden testin aikana selvinnee saanko itse muutoksesta mitään apua.

Tuotteet IV ja V: Otan huvikseni tähän testiin mukaan Talikan ripsiravinteen, kuukausi on tämänkin tuotteen kohdalla sopiva arvointijakso. Alempana oleva ruma möykky on Lushin Mud Flats, jonka pitäisi kirkastaa ihoa.

Tuote VI: kuivaharjaus vähintään kolme kertaa viikossa. Kuvassa oleva harja on tullut oman äitiyspakkauksen mukana :) Tämä tuskin auttaa niihin väsymyskohtauksiin, mutta saa toivon mukaan veren kiertämään vilkkaammin.

Tuote VII: Pascoe emäshappojauhe - virkistää ja lupaa vaikka mitä muuta. Lusikallinen sekoitettuna haalean veteen nautitaan aamuisin tyhjään vatsaan.

Elokuun hankinnat

Koska vanhaa klisettä myötäillen kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä elokuun hankinnat tyttöhömpän osalta.

bliss - silmämeikin puhdistusaine. Pullon kyljessä lukee "the world´s best oil-free makeup remover". No, sehän nähdään (tai tunnetaan) tänä iltana.


Redkenin tehohoito, sisltää karitevoita. Tämän purkin hinta on helsinkiläisessä kampaamossa 36 euroa, nettitilauksena Briteistä purkki maksoi postikuluineen 22,80 €. Tästä riittää noin 15 käsittelyyn eli noin kolmeksi kuukaudeksi.

Avedan Dry Remedy, myös kuiville ja käsitellyille hiuksille sopiva.

Lorkun mustan sävyinen luomiväri (hyvä hinta-laatu -suhde, sopii arkikäyttöön loistavasti) ja Diorin ripsiväri. Ripsivärin adoptoin itselleni, koska kaverini ei voi käyttää hajustettuja tuotteita.

MACin irtopuuteri, edellinen NARSin irtopuuteri kesti käytössäni yli vuoden verran. Tämä uusi purkki tulee kestämään ehkä kuusi kuukautta.

Muutama muukin purnukka eksyi kotiini; hankin Guerlainin sisärajauksiin sopivan värin sekä sain siskoltani Burberryn Beat-tuoksun.

Kännykän kätköistä poimittua

Tämä on kuvattu Pihlajasaaresta ennen juhannusta. Lintu lienee silkkiuikku, poikaset uivat somasti vanavedessä.



Moni inhoaa näitä porvarillisuuden perikuvia, mun mielestäni ne on taas kivoja arjen pikkuisia piristäjiä, joiden paikkaa ja värivalikoimaa voi vaihdella oman mieltymyksen ja tunnelman mukaan. Miksikö minulla on kännykässä tämä kuva? No, siksi, että muistan mitä värejä puuttuu, kun olen ostamassa uusia.

Tämä kuva on viime vuoden joulukuulta (huomaa amaryllis pöydällä), ilmeisesti odottelin kynsilakan kuivumista ja päätin napata kuvan tuoreesta lakkauksesta.

Matkalla Turkuun viime torstaina, vakionopeussäädin päälle ja matka sujuu leppoisasti.

Kuva samalta Turun matkalta, tältä näytti aamuinen Varsinais-Suomi jostain Halikon kohdalta. Rakasta kirpeitä ja kuulaita syksyisiä aamuja.

"Lomaraportti"

Olen nyt sikainfluenssakarantteenissa kotona, J:n työkaverilla todettiin se tällä viikolla ja sain porttikiellon työpaikalle. Torstain ja perjantain olisin joka tapauksessa ollut vapaalla, mutta nyt tulikin sitten vähän pidempi vapaapäiväputki.

Kesäloma alkoi koiruuden kiikuttamisella eläinlääkäriin. Kyseessä ei ollut mikään hätätapaus vaan ennalta suunniteltu juttu. Sellaista ylläpitohoitoa eli hampaiden puhdistus ja samalla pätkittiin kynnet lyhyemmiksi. Siinähän se ensimmäinen lomapäivä menikin melkein kokonaan, kaksi kertaa edestakaisin eläinlääkäriin, tunnin odotus ja loppupäivä koiran hoivaamista, koska Feroa ei herätetty, vaan koira sai herätä itsekseen nukutuksesta.

Toisena lomapäivänä tulikin sitten vettä kaatamalla. Kävin silloin syöpäseulonnassa, jonka Helsingin kaupunki kustantaa kaikille tasavuosia täyttäneille. Illalla varasimme lomamatkan pienen vertailun ja pähkäilyn jälkeen. Loppuviikolla kävimme poimimassa mansikoita vantaalaiselta tilalta. Noin tunnissa olimme poimineet viisi kiloa marjoja.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen lomaviikko meni hoitaessa erilaisia pieniä asioita ja NUKKUESSA. Olin aika poikki työrutistuksista eli nukuin päiväunet ja sen lisäksi yhdeksän tunnin yöunet. Ensimmäisen lomaviikon loppupuolella olo olikin jo tuntuvasti kohentunut.

Toisella lomaviikolla kävimme kyläilemässä J:n isän luona sekä seikkailimme länsirannikolla. Olimme hankineet liput jo talvella Sonisphereen, jossa esiintyi mm. Linkin Park ja Metallica. Harmittaa ettei ole Porista yhtään valokuvaa, 60 000 ihmistä yhdessä puistossa oli aika huiman näköistä! Varsinkin Metallican soittaessa ihmisten liikehdintä oli aika hypnoottisen näköistä. Jouduimme odottamaan suuressa ihmismassassa pääsyä pois festarialueelta, ilmassa oli hieman jo paniikin tuntua, kun portteja ei avattu ja ihmiset pakkaantuivat tiiviimmin. Jälkeen päin selvisi, että piti odottaa Metallican poistumista alueelta. Hieman harmitti turha 20 minuutin seisomien, kun bändin olisi voinut viedä pois helikopterilla! Porista jatkoimme matkaa Nokian kylpylään, koko matkan ajoimme jonossa. Joku muukin oli tullut festareille Porin ulkopuolelta :D

Loman aikana jatkoin hydrobicissa käymistä. Tein tuttavuutta siis Kontulan uimahallin kanssa. Halli itsessään oli siisti, mutta se ympäristö... Vetäjä oli ihan OK, tein mulle uusia liikkeitä ja ne olivan selvästi erilaisia kuin oman vakiohjaajan, samalla tuli enemmän haastetta jumppaan kun liikkeet eivät tule suoraan selkärangasta. Hyvä niin. No, onneksi lähin uimahalli on edelleen tuo Mäkelänrinne.

Yllättävän liukkaasti ne lomaviikot kuluivat, osa meni tietysti pakatessa, lomaillessa ulkomailla ja taas paluussa Suomeen. Yritimme tehdä asioita, joita ei tule tehtyä normaalisti arkena ja mielestäni onnistuimme hyvin. Aika paljon aikaa kului käydessä Turun suunnalla.

Irlanti ja Pohjois-Irlanti heinäkuussa

Hotelimme oli The Croke Park Hotel, jonka valitsimme Tripadvisorin arvioiden perusteella. Ainoa huono puoli hotellissa oli sen sijainti Dublinin pohjoispuolella eli matkaa keskustasta oli noin 2,5-3 km. Tuo seutu ei ollut ehkä ihan parasta, lähellä oli aika rähjäisiä kaupungin vuokra-asuntoja, mutta myös toisaalla tosi kauniita rivitaloalueita. Huonehinta oli 84 € kahdelta per yö. Hinta-laatu -suhde oli erinomainen, en ole ikinä nähnyt niin tahratonta kylpyhuonetta. Kylpyhuoneen varusteet olivat myös ihan omaa luokkaansa, ainostaan se keltainen kylpyankka puuttui ,-). Lennoista maksoimme noin 250 € henkilöltä, molempiin suuntiin oli koneen vaihto.

The Temple Bar

Turisti ihmettelee sunnuntaiaamun hiljaista kaupunkia.

Jamesonin tislaamo; sisäänpääsymaksu 13,80 -> jätimme väliin. Sen sijaan ostimme tuliaisia itsellemme. Hankin monivärisen villahuivin, josta ratkon sen Jamesonin tuotelapun pois.

Sunnuntaiaamuna törmäsimme vahingossa Dublinin keskustassa hevosmarkkinoihin, tätä suloista ponia tarjottiin meille ostettavaksi!

The Hill of Slane, lähellä Bru Ná Boinnea.

The Hill of Slane edelleen.

Newgrange, lisää juttua edempänä.

Belfast; Shankill Road. Poliisi vartioi 24/7.

Shankill Road. Valitettavasti Belfastin kohdalla satoi niin paljon ettemme jääneet sinne pidemmäksi aikaa. Kävimme vain tankkaamassa auton ja katsomassa näitä maalauksia, joita oli todella paljon.

Yksi Shankill Roadin maalauksista. Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajan vaihtumista ei muuten huomannut muuten kuin siitä, että liput vaihtuivat ja selkeästi Pohjois-Irlannin puolella liput liehuivat lähes joka paikassa. Toinen seikka josta huomasi maan vaihtuvan, oli valuutanvaihdosta kertovat kyltit. Pohjois-Irlannissa on oma punta.

Bushmillsin tislaamo

Giant´s Causewayn eriskummallisen muotoisia kivä ja niitä oli paljon! Tämä paikka on myös maailmanperintökohde. Mulla on kyllä kaksi jalkaa vaikka kuvassa näytän yksijalkaiselta :D

Matkalla Giant´s Causewayhin. Paikalla yllätti vesisade ja oli pakko tulla bussilla pois.

Kilkenyn katukuvaa.

Glendalough ja Wicklow mountains.

Glendalough ja Wicklow mountains.

Saint Kevin´s noin vuodelta 1100.

Glendaloughin hautausmaa.

Tyypillisiä ulko-ovia Dublinissa. Matkaopas kertoi, että yhden tarinan mukaan ovet on maalattu eri värisiksi, jotta humalainen asukki päätyy oikeaan kotiin. Tiedä sitten miten totuudenmukainen tarina.

Osa villiviinistä on kuollut.... ikkunoiden koot vaihtelivat kerrosten mukaan.

The Bewley´s on varmasti Dublinin tunnetuin kahvila. Se on aina täynnä ihmisiä meni sinne mihin tahansa kellonaikaan.

Bru Ná Boinne, tämä on opaskeskusksen "päämaja", täältä ostimme liput Newgrangen haudalle. Sisällä oli laaja mielenkiintoinen näyttely aiheesta sekä pieni myymälä ja kahvila. Tämä on siis maailmanperintökohde.

Kävimme vain Newgrangella, kahden muun haudan kiertämiseen olisi mennyt liian monta tuntia. Tämä kivirakennelma on vanhempi kuin pyramidit ja haudan sisään ei ole koskaan satanut vettä. Sisälle pääsi aina 24 henkilöä kerralla. Käytävä sisälle oli erittäin ahdas, en suosittele klaustorfobisille! Boynen laakso on täynnä arkeologisia löytöjä, mutta niitä ei ole kaivettu kuin vasta ihan vähän esiin.

Malahiden linna, joka sijaitsee Dublinin pohjoispuolella. Emme käyneet sisällä, mutta söimme lounaan linnan kahvilassa. Todella kaunis linna ja sitä ympäröivä puutarha. Linna ja puutarha ovat maksullisia.

Meillä oli executive-huone, jonka etuihin kuului oma aamiaistila eli lounge. Loungessa oli tarjolla juotavia, hedelmiä, kahvia/teetä ja pientä purtavaa sekä klo 19:00 aikaan drinkki. Tämä kuva on otettu heti hotelliin saapumisen jälkeen. Yksi harvoista eurooppalaisista hotelleista, jossa on annettu kuuma pyyhe sisäänkirjoittautumisen yhteydessä, Kauko-Idässä se on yleistä.

Irlantilaiset ovat ystävällisiä, varsinkin vanhemman väestön ja maalaisten puheesta oli välillä vaikea saada selkoa, murre oli aika vahva.

Meillä oli siis käytössä kolmena päivänä auto. Ensimmäisenä päivänä kävimme Kilkennyssä sekä ajoimme Wicklown läpi Dubliniin takaisin. Seuraavana päivänä ajoimme Giant´s Causewaylle ja Belfastin kautta takaisin hotellille. Viimeisenä päivänä pyörimme Dublinin ympäristössä. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu melko nopeasti, vaihteiden vaihtaminen nurinpäin oli kuulema vaikeaa tottua. Otimme varmuudeksi navigaattorin, joka osoittautui hyväksi oppaaksi. Paitsi parissa kohtaa se neuvoi meitä väärin.

Kannattaa muistaa, että Irlannissa sataa aina, pilvet saattavat tulla taivaalle aivan yht´ äkkiä. Matkamme aikana päivälämpötila vaihteli 14-23 asteen välillä. Hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. Esim. latte maksoi 2,65-2,80, kun täällä Suomessa se on yleisesti 3,40-3,80 €.