Olipa aika mielenkiintoinen kokemus ensimmäinen käynti uimatekniikkakoulussa. Meitä oli ryhmässä 11 henkilöä, eri-ikäisiä miehiä ja naisia.
Tunti aloitettiin kellumisharjoituksilla, ensiksi selällään ja sitten vatsallaan. Seuraavaksi tehtiin vatsallaan kelluen liike, jossa kädet ja jalat vedettiin yhteen vatsan kohdalle ja siitä uudelleen kelluttiin raajat auki X:n mallisena. Kelluntaharjoitusten jälkeen opeteltiin puhaltamaan suun kautta ilmaa veteen. Kasvojen painaminen veteen on inhottavinta mitä tiedän ja osittain siksi meninkin uimakouluun. Sitä kun teki noin 20 kertaa niin se ei tuntunut enää niin pahalta, mutta ei se mitään herkkua ollut kuitenkaan. Kelluntaharjoitusten jälkeen oli vuorossa potkujen harjoittelu ja nimenomaan vapaauinnin potkujen harjoittelu. Otimme ensiksi tukea altaan reunasta ja sitten menimme pari kierrosta lautojen kanssa altaalla. Potkuissa lantio ei saa liikkua puolelta toiselle ja lantion pitäminen paikoillaan yllättävän vaikeaa, jotta saisi tarpeeksi tehoja potkuihin. Potkutekniikasta siirryimme harjoittelemaan käsiliikkeitä. Ensiksi pari kierrosta rataa kädet aivan suorina pään yllä, välillä tietysti piti ottaa happea ja tehdä eri uintiliikkeitä. Seuraavilla kierroksilla sitten harjoiteltiin sitä oikeaa käsitekniikkaa, joka on muuten h*lvetillisen vaikea. En onnistunut saamaan happea käteni ollessa ylhäällä, joten lisäharjoittelua varmasti tulee vielä muilla kerroilla. I hope so. Pari kertaa vedin vettä nenääni ja sain yskiä altaan reunalla.
Mitään kovin rankkaa tuo uimakoulun käyminen ei ollut. Uimme 25 metrin altaan päästä päähän noin 15-17 kertaa eikä se oikeastaan tuntunut missään. Ehkä hydrobicista on tullut sen verran peruskuntoa kuitenkin. Pari iäkkäämpää henkilöä oli selvästi huonokuntoisempia, mutta ei se muiden menoa haitannut.
Voin näin yhden kerran kokemuksella suositella kaikille uimakoulua, ihan varmasti siitä saa uutta potkua uimiseen.
Tunti aloitettiin kellumisharjoituksilla, ensiksi selällään ja sitten vatsallaan. Seuraavaksi tehtiin vatsallaan kelluen liike, jossa kädet ja jalat vedettiin yhteen vatsan kohdalle ja siitä uudelleen kelluttiin raajat auki X:n mallisena. Kelluntaharjoitusten jälkeen opeteltiin puhaltamaan suun kautta ilmaa veteen. Kasvojen painaminen veteen on inhottavinta mitä tiedän ja osittain siksi meninkin uimakouluun. Sitä kun teki noin 20 kertaa niin se ei tuntunut enää niin pahalta, mutta ei se mitään herkkua ollut kuitenkaan. Kelluntaharjoitusten jälkeen oli vuorossa potkujen harjoittelu ja nimenomaan vapaauinnin potkujen harjoittelu. Otimme ensiksi tukea altaan reunasta ja sitten menimme pari kierrosta lautojen kanssa altaalla. Potkuissa lantio ei saa liikkua puolelta toiselle ja lantion pitäminen paikoillaan yllättävän vaikeaa, jotta saisi tarpeeksi tehoja potkuihin. Potkutekniikasta siirryimme harjoittelemaan käsiliikkeitä. Ensiksi pari kierrosta rataa kädet aivan suorina pään yllä, välillä tietysti piti ottaa happea ja tehdä eri uintiliikkeitä. Seuraavilla kierroksilla sitten harjoiteltiin sitä oikeaa käsitekniikkaa, joka on muuten h*lvetillisen vaikea. En onnistunut saamaan happea käteni ollessa ylhäällä, joten lisäharjoittelua varmasti tulee vielä muilla kerroilla. I hope so. Pari kertaa vedin vettä nenääni ja sain yskiä altaan reunalla.
Mitään kovin rankkaa tuo uimakoulun käyminen ei ollut. Uimme 25 metrin altaan päästä päähän noin 15-17 kertaa eikä se oikeastaan tuntunut missään. Ehkä hydrobicista on tullut sen verran peruskuntoa kuitenkin. Pari iäkkäämpää henkilöä oli selvästi huonokuntoisempia, mutta ei se muiden menoa haitannut.
Voin näin yhden kerran kokemuksella suositella kaikille uimakoulua, ihan varmasti siitä saa uutta potkua uimiseen.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti