Kävimme siipan kanssa viikko sitten elokvussa katsomassa usealla Oscarillakin palkitun elokuvn Slumdog Milloinnaire. Varmasti lähestulkoon jokainen uutisia seurannut tietää elokuvan tapahtumat; poika etsii kadottamaansa tyttöä.
Käyn erittäin harvoin elokuvissa ja kotonakin tulee katsottua elokuvia harvakseltaan DVD:ltä. Kiinnostavia elokuvia tulee markkinoille erittäin harvoin eikä minulla muutenkaan ole tapana painaa ahteriani useaksi tunniksi sohvalle tuijottaakseni tyhmälootaa.
Olin vähän skeptinen elokuvan suhteen, sillä ajattelin sen olevan jokin tylsähkö Hollywood-pläjäys, mutta-mutta... toisin kävi. Tämähän elokuva oli monitasoinen ja tarjosi jopa yltäkylläisiä värimaisemia ilokseni. Vaikka Mumbain slummit eivät niin järeästi houkuttele, nyt matka Intiaan kiinnostaisi. Elokuvan aikana mietin naisen asemaa Intiassa ja se ei ole todellakaan vieläkään mikään kummmoinen. Aina välillä saa lukea miten jonkun intialaisnaisen päälle on kaadettu happoa tms. Elokuvan rakenne oli mielenkiintoinen ja se sai pidettyä uteliaisuuttani yllä. Alkuun oli kyllä kestämistä, koska elokuvassa oli väkivaltaa, jota en voi sietää missään muodossa. Itse raakaa väkivaltaa kokeneena, en halua nähdä sitä ollenkaan.
Suosittelen elokuvaa, voisin jopa katsoa sen toisenkin kerran, koska se oli niin yltäkylläinen kerronnassan.
Tekstit
