Viikkoaikataulu

Olen nyt saanut jonkinlaisesta liikkumisrytmistä kiinni ja viikkoaikataulu näyttää tältä:


ma: -
ti: sauvakävely 1 h
ke: -
to: uimakoulu 1 h (jatkossa 1 h uintia)
pe: -
la: sauvakävely 1 h
su: hydrobic 30 min (vastaa 1,5 h aerobic tuntia)


Muutaman viikon kokemuksella voisin sanoa, että tuloksia - joskin pieniä - näkyy jo. Parhainta on kuitenkin mielialan selvä nousu näin pahimman pimeyden keskellä.


Tyhmäloota ei houkuttele ollenkaan, sieltä tulee vain uutiset ja kerran viikossa yksi tunnin ohjelma, jonka jaksaa katsoa.

Lisää uimakoulua!

Eilen oli toinen kerta uimakoulua. Aloitimme edellisen kerran harjoituksilla ja jatkoimme uusilla vapaauintiharjoituksilla. Olipa vaikeaa! En saa vieläkään otettua happea käden noustessa ja puhallan hapen ulos aivan liian äkkiä. Tiesin jo etukäteen näiden asioiden olevan vaikeita itselleni ja näin lyhyessä ajassa niitä on vaikea oppia. No, jos yhtään huojentaa, niin usealla muullakin ryhmäläisellä oli hankalaa. Harjoittelimme myös käännöstä altaan päässä, mutta se jä minulta väliin sillä minua kysyttiin Radio Novan haastatteluun. Se oli pikainen, noin 2-3 minuutin pituinen haastattelu, joka tulee ulos ensi maanantaina Keidas-nimisessä ohjelmassa. Lopetimme uintiharjoitukset loppuverryttelyyn.

Tällä kerralla sain vedettyä myös uimalakin päähäni :D Se vaatii pientä kikkailua, mutta on varmasti hiusten kannalta parempi. Allehan voi laittaa hoitoaineen vaikuttamaan tunnin ajaksi. En yleensä pidä saunomisesta, mutta kun on ollut tunnin verran altaassa niin saunominen tuntuu ihan hyvälle silloin. Hydrobic-tunnin jälkeen on yleensä kuuma, jolloin sauna ei houkuttele.

Pari ostosta pitäisi tehdä tuohon uimiseen liittyen. Uusi sporttisempi uimapuku ja sellaiset "käsiläpyskät". Uusia uimapukuja katselin jo Bravissimon ja Figleavesin valikoimista. Yhdet Speedot olivat järkevän hintaiset ja kivan erilaiset. Vähän kyllä ihmetyttää näissä sporttisimmissakin uimapuvuissa se mustan värin ylivoima. How boring!!! Ja sitä paitsi jos ylipainoa on 20-30 kg niin ei se mustakaan mitään taikoja tee....

Torstaina kävin enneen uimakoulua myös kaupungilla todella pitkästä aikaa. Harvemmin sinne on asiaa, kun monet asiat hoituvat tässä lähiympäristössäkin. Yleensäkin välttelen kaupungilla vetelehtimistä, koska se tietää rahanmenoa. Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että voisi hetken ihan huvikseen kävellä ja katsella.

Lopputulos oli se, että kävin vain apteekissa ja Junttilassa sekä Kodin Ykkösessä. Ostin yhden enkelikynttilän, hammastahnaa, purkkaa, helmikorvakorut sekä hipstersit. Halpa kierros! En osaa kuvitella miten ostosten tekemisestä voi nauttia ja että on aikaa kierrellä eri kauppoja vaan huvikseen???

Uimakouluraportti

Olipa aika mielenkiintoinen kokemus ensimmäinen käynti uimatekniikkakoulussa. Meitä oli ryhmässä 11 henkilöä, eri-ikäisiä miehiä ja naisia.


Tunti aloitettiin kellumisharjoituksilla, ensiksi selällään ja sitten vatsallaan. Seuraavaksi tehtiin vatsallaan kelluen liike, jossa kädet ja jalat vedettiin yhteen vatsan kohdalle ja siitä uudelleen kelluttiin raajat auki X:n mallisena. Kelluntaharjoitusten jälkeen opeteltiin puhaltamaan suun kautta ilmaa veteen. Kasvojen painaminen veteen on inhottavinta mitä tiedän ja osittain siksi meninkin uimakouluun. Sitä kun teki noin 20 kertaa niin se ei tuntunut enää niin pahalta, mutta ei se mitään herkkua ollut kuitenkaan. Kelluntaharjoitusten jälkeen oli vuorossa potkujen harjoittelu ja nimenomaan vapaauinnin potkujen harjoittelu. Otimme ensiksi tukea altaan reunasta ja sitten menimme pari kierrosta lautojen kanssa altaalla. Potkuissa lantio ei saa liikkua puolelta toiselle ja lantion pitäminen paikoillaan yllättävän vaikeaa, jotta saisi tarpeeksi tehoja potkuihin. Potkutekniikasta siirryimme harjoittelemaan käsiliikkeitä. Ensiksi pari kierrosta rataa kädet aivan suorina pään yllä, välillä tietysti piti ottaa happea ja tehdä eri uintiliikkeitä. Seuraavilla kierroksilla sitten harjoiteltiin sitä oikeaa käsitekniikkaa, joka on muuten h*lvetillisen vaikea. En onnistunut saamaan happea käteni ollessa ylhäällä, joten lisäharjoittelua varmasti tulee vielä muilla kerroilla. I hope so. Pari kertaa vedin vettä nenääni ja sain yskiä altaan reunalla.


Mitään kovin rankkaa tuo uimakoulun käyminen ei ollut. Uimme 25 metrin altaan päästä päähän noin 15-17 kertaa eikä se oikeastaan tuntunut missään. Ehkä hydrobicista on tullut sen verran peruskuntoa kuitenkin. Pari iäkkäämpää henkilöä oli selvästi huonokuntoisempia, mutta ei se muiden menoa haitannut.


Voin näin yhden kerran kokemuksella suositella kaikille uimakoulua, ihan varmasti siitä saa uutta potkua uimiseen.

NAPS

Taidan laittaa yhden napanuoran poikki elämästäni - jos ei kelpaa niin ei väkisin sitten.

Seuraavaksi on vuorossa uimateknikkakoulu. Uimalakki ja -lasit on jo pakattu.

Hassut harrastukset, osa II

Muistan hyvin vuoden 2002 karkauspäivän, silloin Helsingin Sanomissa oli koko sivun juttu miten eräs professori on yrittänyt kehittää sopivaa laskukaavaa millä tavalla eurot leviävät euroalueella. Kullakin euroa käyttävällä maalla on siis "omia" euroja ja luonnollisesti muita euroja siirtyy maasta toiseen.

Tämän lehtikirjoituksen lopussa oli maininta nettisivuista, joilla seteleitä voi kirjata ja seurata kirjaako kukaan muu saman setelin, joka on ollut itsellä lompakossa. Samana päivänä kirjauduin näistä tunnetuimmalle sivulle ja syötin ensimmäiset setelit. Siitä se hulluus sitten lähti....

Aluksi kävin jonkun verran pankeissa vaihtamassa seteleitä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut "oikealta" ja olenkin jatkossa kirjannut vain ne setelit, joita olen itse tai kaverini kautta saanut hyppysiini. Pankkikeikkailun mielenkiinnon tappoi oikeastaan se yksi kerta, kun minua epäiltiin rahanpesusta! Myönnetään, että yksi nippu käyttämättömiä 5 euron seteleitä numerojärjestyksessä, minkkiturkki ja oleminen päivän viimeinen asiakas tiskillä, eivät ole hyvä yhdistelma :D Onneksi minulla oli mukana Eurobilltrackerin esittelypaperi (pidin sitä välillä mukanani vaihtaessani rahaa) ja vaihdettavat rahani olivat peräisin Pasilan Osuuspankista. Asiakaspalvelutäti kävi konsultoimassa esimiestään ja sai luvan vaihtaa rahat isompiin seteleihin. Tämän episodin jälkeen innokkuuteni rahanvaihtoon lopahti. Lisäksi pankit suhtautuivat todella nuivasti näihin vaihtoperaatioihin, pitää täytellä erinäisiä lomakkeita sun muuta.

Helsingin Sanomien kuukausiliite kirjoitti 1,5 -2 vuotta sitten setelien kierrosta useamman aukeman jutun, se oli vähän teennäisesti kirjoitettu ja hesarimaisen kankea kuvaus yhden setelin kierrosta. Tämän vuoden Kuukausiliitteessä oli taas pienempi juttu Eurobilltrackerista. Se oli aika pinnallinen ja siitä puuttui muutama mielestäni aika oleellinen asia "harrastuksesta".

Tällä harrastuksella ei ole mitään tekemistä tulojen kanssa. Osa trakkereista pyörittää parin tonnin vaihtokassaa ja sellainen summahan on jokaisella aikuisella säästössä, right? Toiseksi trakkereissa on mukana paljon naisia, tämä ei ole mikään miesten yksinoikeus. Kolmanneksi harrastajien ikäjakautuma on laaja, nuorimmat ovat alle kouluikäisiä ja ikähaarukan yläpäässä on 80-vuotiaita. Ja mikä parasta; jokainen saa määrittää mikä tyyli on itselleen paras, käykö pankissa vai ei. Kuukausiliite vielä mokasi aika pahasti painaessaan lehteen yhden setelin sarjanumeron, jota pyydettiin jäjittämään. No, arvatenkin kyseistä seteliä kirjatiin järjestelmään satoja kertoja seuraavien päivien aikana. Seuraavassa Kuukausiliitteessa mokaa pahoiteltiin.

Moni varmasti ihmettelee tätä ehkä kummalliseksi luokiteltua harrastusta, sen funkio on kuitenkin ihan sama kuin minkä tahansa harrastuksen; saada ajatukset pois niistä jokapäiväisista asioista.

Lomamatkoista on myös tullut entistästä jännittävämpiä, sillä haluan enemmän pisteitä karttaani. Tällä hetkellä ehdottomati paras piste kartallani on Malediivit, uskoisin ettei sieltä ole moni saanut euroa käsiinsä. Voisin sanoa, että tämäntyyliset osumat kannustavat tässä harrastuksessa entistä enemmän.