Marinaa ja jupinaa

Tänään on ollut vähän huono päivä.

En löytänyt millään uimahallia, vaikka olin katsonut reitin etukäteen reittioppaasta. Olin ihan oikeassa paikassa, mutta uimahallista ei näkynyt senttiäkään. Kiertelin ja kaartelin 15 minuuttia ympäri Kontulan ostaria (voi taivas muuten mikä räkälä), mutta en löytänyt sitä. Sitten vihdoin klo 16:15 löysin sen, aikaa oli tunnin alkuun ruhtinaalliset 15 minuuttia. Menin tiskille ilmoittautumaan ja varaustani ei löytynyt!!! Voi /¤#/%¤#/¤"#" Pääsin kuitenkin sisään, koska paikkoja oli vapaana. Halli itsessään oli kiva, juuri remontoitu, valoisa ja siisti. Sain pahimmat agressiot purettua siihen veden vatkaamiseen, onneksi.

Hyviäkin uutisia on: alakerran huumeluolaa remontoidaan vihdoin, se onkin ollut nyt kuusi kuukautta tyhjänä. Ihan jees juttu, koska tyhjänä se olisi antanut huonon kuvan taloyhtiöstä. Eillen sain kuulla yhden asunnon mennen toisella näytöllä kaupaksi, kyseessä on vastapäinen talo ja asunto on alkuperäisessä kunnossa. Eli tästä asunnosta olisi mahdollisuus saada varmasti 20 000 - 25 0000 euroa enemmän. Se on hyvä tietää, jos tätä asuntoa joutuu lähiaikoina kauppaamaan. Näin laman keskellä asunnon myyminen voi olla haastavaa.

Päivämatka Turkuun

Kävin eilen katsomassa isää hoitokodissa. Se on ihan uusi, vasta pari kuukautta sitten avattu yksikkö Vähä-Heikkilässä. Huone oli sellainen kliinisen näköinen kahden hengen huone. Kaikki uutta ja kiiltävää, huoneessa oli iso plasma-TV seinällä. Juttelin lopuksi yhden hoitajan kanssa ja vähän vaikutti siltä, että isä on yksi osaston virkeimmistä potilaista, mutta omissa silmissäni hän on kyllä tosi kuihtunut. Isä kyllä suunnitteli karkaavansa mukaani! Vasen käsi on kantositeessä ja vasen poski oli vielä mustelmilla.

Kotikotona heitin viisi kassillista ruokaa pois kaapeista ja etsin papereita, jos niistä saisi lisätietoja. Yksi ylimääräinen auto olisi ainakin tallissa.

Siinä ajellessani itäisen Turun katuja mietin, miten tuntemattomalta ne kuitenkin niin tutut kulmat näyttävät. Paljon oli tullut uusia rakennuksia jne. Kuusitoista vuotta on pitkä aika, siinä ajassa moni asia ehtii muuttumaan.

Kävin lopuksi Liedossa juttelemassa viimeisimmät kuulumiset - hauskaa oli ,-)