Tulevaa

Mukavia asioita on taas tiedossa.


Lauantaina pääsen tukkaguruni käsittelyyn. Vielä ei ole tiedossa mitä tehdään, mutta jotain piristävää varmasti. Annan kampaajalleni vapaat kädet, koska makumme menee niin hyvin yksiin. Kun plutaan niin usein tuolla uimahallissa niin voisi harkita kevyempää hiusmallia.


Kampaajan lisäksi tiedossa on Picasson näyttely Ateneumissa. Uskoisin suurempien ruuhkien olevan ohi. Picasso ei ole mikään suosikkini näistä suurista mestareista, mutta eiköhän se menettele kuitenkin.


Picasson jälkeen suuntaamme J:n kanssa lounaalle. Siinäpä se lauantai sitten onkin mennyt.


Reilun parin viikon päästä suuntaamme Suomenlahden etelärannalle. J:llä on synttärit ja vietämme 24 tuntia Tallinnassa. Hotelli on hyvätasoinen ja sijaitsee aivan keskustassa. Vesipedolle pitää tietysti olla kylpyläosasto J Toivottavasti Tallinnassa on sellainen joulumarkkinatori, koska se olisi aivan piste i:n päälle. Lisäksi hyvää ruokaa ja juomaa – mitä muuta sitä tarvitsisikaan. Mukavaa.


Kyllä näiden asioiden takia jaksaa taas painaa entteriä töissä, vaikka se onkin melkoisen raivostuttavaa puuhaa nykyään…

Onni on mielentila

Olen ihan käsittämättömän onnellinen! Tähän onnellisuuden tunteeseen ei liity mitään yksittäistä tapahtumaa. Tuntuu vain niin käsittämättömältä ja vaikka tiedän tulevan vuoden tuovan mitä moninaisempia haasteita, se ei haittaa, koska tiedän kuitenkin selviävän niistä. Onnellisuus ei tarkoita elämäni olevan täydellistä, sitä se tuskin on kellään. Enkä tarvitse tähän onnellisuuteen mitään 300 neliötä Kaivopuiston kupeesta. Kyllä se tunne tulee pelkästään omista tunteista ja ajatuksista.

Mistä tämä onnellisuus on sitten tullut? Minulla on ollut hyvät lähtökohdat elämään, olen ollut onnekas monessa suhteessa. Pystyn nykyään tekemään paljon niitä asioita, joista pidän. Mitä enemmän olen nähnyt elämää ja ihmiskohtaloita, sitä paremmin on tajunnut ettei edellä mainitut asiat ole itsesestään selvyyksiä. Olen myös itse tehnyt onneni eteen töitä. Aika paljon helpottaa, kun keskittyy olennaiseen ja raivaa elämäänsä turhista asioita.

Kun on liikaa aikaa.....

Poskiontelotulehdus kampitti mut kotioloihin vähintään 3-5 päiväksi ja nyt on ollut vapaa-aikaa vaikka muille jakaa. Oikeastaan harmittaa vietävästi, kun olo on niin vetämätön ja olisi paljon tekemistä, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Kai se sairasloman perimmäinen tarkoitus onkin lepo :D Oikeastaa erittäin hyvä, että sain diagnoosin, sillä olinkin ollut vähän ihmeissäni miksi minua pyörryttää joka päivä ja yskittää.

Aikani kuluksi selaisin brittien tabloideja ja sieltä löytyikin herkullisia juttuja verrattuna meidän Mattiin ja Merviimme:

- Victoria Beckham myöntää, että vain vähän syömällä pysyy hoikkana....

- Jedward kohahduttaa X Factorissa.

- Coleen Rooney on simpsakassa kunnossa vain 10 päivää synnytyksen jälkeen.

Luonnollisesti mulla on ollut aikaa tehdä joulostoksia kotoa käsin! Olen myös muistanut lahjoa itseäni - click - click! Vielä lopuksi kirjoitin joulupukille!

Haluan pois täältä pimeästä....

Viikkoaikataulu

Olen nyt saanut jonkinlaisesta liikkumisrytmistä kiinni ja viikkoaikataulu näyttää tältä:


ma: -
ti: sauvakävely 1 h
ke: -
to: uimakoulu 1 h (jatkossa 1 h uintia)
pe: -
la: sauvakävely 1 h
su: hydrobic 30 min (vastaa 1,5 h aerobic tuntia)


Muutaman viikon kokemuksella voisin sanoa, että tuloksia - joskin pieniä - näkyy jo. Parhainta on kuitenkin mielialan selvä nousu näin pahimman pimeyden keskellä.


Tyhmäloota ei houkuttele ollenkaan, sieltä tulee vain uutiset ja kerran viikossa yksi tunnin ohjelma, jonka jaksaa katsoa.