lauantai 19. syyskuuta 2009

Päivä nro 19


Syksyinen projektini on nyt edennyt yli puolivälin. Kaksi viikkoa on kyllä aika lyhyt aika tehdä mitään vedenpitäviä päätelmiä, mutta jotain pystyn sanomaan tähän astisista tuloksista.

Kasvojen iho on parantunut selvästi eli todennäköisesti käyttämässäni värivoiteessa oli jotain tukkivaa ainesosaa tai aamuinen pesu saippualla on tepsinyt iho-ongelmiin. Ripsissä ei ole havaittavissa mitään muutosta, mutta en ole odottanutkaan mitään siltä ripsiravinteelta ,-) Haluan sen vaan pois kuljeksimasta meikkilaatikostani.

Ne lyhyet väsymyskohtaukset ovat poissa lähes kokonaan. Jatkan siis tämän jakson jälkeenkin niiden kapseleiden syömistä. Lisään todennäköisesti valikoimaan vielä pelkän D-vitamiinin ja foolihapon talven ajaksi.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Hassut harrastukset, osa I


Mut paremmin tuntevat tietävät kummalliset harrastukseni. Se ei ole vielä mitään, että kerään seteleiden sarjanumeroita, mutta että kirjaan vapaaehtoisesti kaikki ostokseni ostopäiväkirjaan, on varmasti monien mielestä aivan pähkähullua toimintaa!

Kyseessä on siis A.C. Nielsenin ostopäiväkirja, johon kootaan kahden viikon jaksoissa KAIKKI ostokset. Siis joka ikinen karkkipussi kirjoitetaan ylös viivakoodien neljää viimeistä numeroa myöten. Sain tämän hullun harrastuksen vahingossa, ex-anopin kautta ja olen kirjannut ostoksia viimeisen 12 vuoden ajan.

Mitä tuosta kirjanpidosta sitten hyötyy, varmasti moni ajattelee. Aika vähän siitä taloudellisesti hyötyy, mutta koen sen itseäni kuitenkin kiinnostavaksi. Tulet näet seurattua mitä ostaa ja mihin hintaan. Jokainen ostopäiväkirja arvioidaan laadullisesti ja pisteytetään, pisteillä saa sitten hankittua itselleen lahjoja.

En ole käyttänyt lahjaoptiota moneen vuoteen ja sainkin nyt aika kivoja lahjoja itselleni; Tefalin mustan vedenkeittimen ja wokki-pannun sekä Eva Solon karahvin. Nämä olivat kaikki hyödyllisiä tavararoita kotiin.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Suomalaista vanhustenhuoltoa

Ilta-Sanomilla on kerrankin jotain painavaa sanottavaa.

Mulla on hyvin tuoretta kokemusta nykyajan vanhustenhuollosta, valitettavasti - tai siis sen puutteellisuudesta.

Isäni lähestyy kohta 85 ikävuotta ja on tähän asti pärjännyt kotihoidossa. Hänellä käy hoitaja kolme kertaa päivässä sekä ruokapalvelu tuo hänelle lounaat. Kauppa-apu tuo ruokaostokset kotiin. Kuulostaa hyvälle, mutta-mutta....

Kaikki alkoi viime helmikuusta, kun isä meni geriatrin vastaanotolle ja kaatui liukkaalla sairaalan pihalla. Seurauksena murtunut olkapää ja sairaalareissu venyi kahdeksi kuukaudeksi. Samalla tehtiin geriatrinen arviointi, jonka mukaan isä pystyy asumaan vielä kotona. Näin isä pääsi kotiin ja homma jatkui....

... kunnes sain puhelinsoiton lomamatkalla Irlantiin, että isä on kadonnut kotoa! Isosisko soitteli Turun sairaalat läpi ja isä löytyikin sitten TYKS:stä. Kukaan ei ollut vaivautunut ilmoittamaan lähiomaiselle, että hän on siellä! Isä oli siis kaatunut kadulla ja ei ollut päässyt ylös omin avuin. No, sairaalassa löydettiin vielä pieni veritulppa keuhkoista. Samalla oli myös havaittu isän kuivuneen ja häntä oli nesteytetty. Eli päivittäin käyvät hoitajat eivät pysty valvomaan tarpeeksi isän syömistä/juomista, joka on tuossa iässä erittäin tärkeää. Tällä reissulla vierähtikin sitten noin kuukausi eri sairaaloissa: TYKS, Raision sairaala ja Kunnallissairaala (kummasti muuten on rahaa pyörittää näitä vanhuksia paikasta toiseen!).

Sosiaalitoimi on kertonut meille, että isä ei pääse laitoshoitoon, koska on liian hyväkuntoinen. Vanhukset hoidetaan nykyään kotona niin pitkään kuin mahdollista, koska laitoshoito romahduttaa vanhuksen aktiivisuuden. Isä on tähän mennessä meidän tietojemme mukaan mm. kaatunut niin monta kertaa, että kohta ihan varmasti tapahtuu jotain fataalia.

Jostain luin, että vanhuksista vain alle 10 % hoidetaan ns. vanhainkodeissa. Koska julkiselle puolelle ei pääse hoitoon millään, olemme kysyneet yksityisen puolen hintoja ja ne ovat ällistyttävän kalliita: Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa palvelutalossa olisi hyvin pärjäävälle henkilölle tarjolla hoitoa á 2000 euroa/kk ja enemmän hoitoa vaativalle 4000 euroa/kk!!!! Eli on myytävä omaisuuttaan saadakseen hoitoa nyky-Suomessa. Vertalun vuoksi; sain juuri VARMA:ta otteen kertyneestä eläkkeestäni. Olen tehnyt palkkatöitä nyt noin 17 vuotta ja eläkkeeni on jotain 400-500 väliltä.... Vielä on siis matkaa edes tuohon 2000 euroon. Jos olen onnekas niin jatkan työelämässä vielä seuraavat 27 vuotta, mutta ei silläkään eläkkeellä mitään huimia tehdä.
Isäni on sotaveteraani ja mua kiinnostaisikin tietää mihin sotaveteraaneille menevät rahat kuluvat?

Isän kohtalo on ollut niin totaalinen silmien avaaja suomalaisesta "hyvinvoinnista", kun olet hyödytön niin sinut jätetään oman onnesi nojaan ja unohdetaan. Hänellä on onneksi ollut me lapset, mutta entä jos on kyseessä lapseton tai muuten yksinäinen ihminen?
En yhtään enää luota, että omalla kohdalla kaikki sitten joskus järjestyisi parhain päin.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Odotusta ilmassa :)


Tulevia tapahtumia on mukavaa odottaa, kun tietää mitä tulossa....

Mulla on lokakuun alussa 1,5 viikkoa lomaa ja mielellään olisin silloin jossain muualla kuin kotona. Matkustaminen kiinnostaa aina ja siksi ihan päivä Tallinnassa tai Tukholmassa olisi kuin nappi otsaan. Pitää kysellä parilta kaverilta mitä heillä on kyseisillä viikoilla ohjelmassa, arkisin pääsee onneksi halvemmilla lipuilla matkustamaan.

Elämässäni on tulossa yksi erittäin suuri muutos, mutta sen ajankohtaa en vielä tiedä. Olen asunut tässä asunnossa nyt reilun 14 vuotta ja olisi tarkoitus muuttaa tästä pois. Miksi en tiedä muuton ajankohtaa riippuu monesta asiasta, joita en sen enempää ruodi täällä. Joka tapauksessa asia pyörii sangen usein mielessäni ja olen käyttänyt joka sunnuntai hetken tutkiakseni myytäviä asuntoja. Tällä hetkellä asumme pohjois-Helsingissä ja tarkoitus olisi siirtyä lännemmäksi. J on käynyt 20 vuotta töissä Tapiolassa, eli autolla ajaminen aamu- ja iltaruuhkassa on aivan kammottavaa täällä pääkaupunkiseudulla ja siksi siirtyisimme mielummin Espoon suuntaan. Tarkoituksena olisi löytää asunto hyvien kulkuyhteyksien päästä, niin että pääsisin helposti keskustaan. Jos nyt haluaisi olla kaukaa viisas niin hankkisi asunnon jostain länsimetron läheisyydestä. Itseäni kiinnostaa Tapiolan seutu, tosin hintataso on siellä ehkä meille liian korkea. Asunnon ostaminen on sinällään jo jännittävää ja meidän kohdalla ekstrajännitystä lisää se, että pitää päästä tästä nykyisestä asunnosta eroon ja toiseksi tämä lamakausi. Hieman helpotusta jännitykseen tulee siitä, että tästä taloyhtiöstä myytiin toisella näytöllä alkuperäisessä kunnossa oleva asunto. Meillä on kuitenkin remontoitu WC, keittiö ja kaikki pinnat on uusittu viimeisen 3 vuoden aikana.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Päivä nro 5


Projektin alusta on nyt kulunut viisi päivää. Rutiinit näiden uusien juttujen taholta ovat vähän hakuisessa, koska tuppaan unohtelemaan niitä.... monen monta kertaa olen jo ehtinyt nukkumaan kunnes muistan unohtaneeni sen ripsiravinteen laiton. Joskus olen taas unohtanut ne Omega-3 kapselit. Aina olen kuitenkin noussut hoitamaan ne unohtuneet rutiinit.

Olo on kyllä ollut virkeämpi ja se johtuu varmasti siitä, että olen liikkunut enemmän. Liikuntahan pitää virkeänä, vaikka se aluksi saattaa tuntua väsyttävältä. Itse olen useimmiten todella tehokas liikunnan jälkeen.

Hydrobicissa mulle tuli viiden viikon tauko, vaikka vakiovuorossa Mäkelänrinteessä oli kahden kuukauden kesätauko. Olin positiivisesti yllättynyt miten aerobinen kestävyys oli ihan samaa luokkaa kuin ennen taukoa. Sen sijaan lihaskunto oli selvästi heikentynyt käsissä. Ensimmäisen jumpan jälkeen heräsin keskellä yötä siihen, että käsivarsiani särki! Sitä ei ole koskaan ennen muistaakseni tapahtunut. Olin myös koko yön tosi kuuma, koska verenkierto vilkastui niin paljon (tämä on joka viikkoinen ilmiö, mutta siis pienemmässä mittakaavassa). Jalka nousi siis yllättävän kepeästi vedessä, mutta vastusten kanssa jumpatessa kädet olivat lujilla. Yllättävän hyvin myös tasapaino ja kaikenlainen koordinaatio pelasi vedessä entiseen tapaan. Onneksi lihaskunto palautuu suhteellisen nopeasti tauon jälkeen ja jo toinen jumppakerta oli helpompi.

Tähän mun hyvinvointiprojektiin liittyy myös tuleva uimakoulu. Kyseessä on tekniikkauimakoulu, joka soveltuu uintia jonkun verran harrastaneille. Perusvaatimuksena on 200 metrin uinti. Koulussa opetetaan eri uintityylit ja muita teknisiä juttuja. Hyvä niin, sillä perus-rintauinti tympii ja haluaisin uida siellä nopeimpien uimareiden radalla. Kurssi alkaa lokakuun lopussa ja kestää kahdekasan kertaa.

Pitkästä aikaa olen käynyt myös pyöräilemässä. J:n kanssa ollaan lauantaisin tehty yhdessä pyörälenkki. Se on hyvä lisä tohon uimapuoleen, koska siinä ei niinkään jalat rasitu ja pyöräily antaa hyvää vastapainoa.

Nyt kun olen jättänyt kofeiinin nauttimisen minimiin niin se on selvästi vaikuttanut unen laatuun. Juon vain yhden kupin kahvia arkiaamuisin ja satunnaisesti viikonloppuna. Uskon siihen, että päivällä nautittu kofeiinin määrä vaikuttaa unen laatuun. Siitä seuraa helposti kierre: jos päivällä väsyttää ja juo lisää kahvia niin unen laatu heikkenee ja kierre on valmis. Nyt olen saanut tämän kierteen onneksi poikki.

maanantai 31. elokuuta 2009

Syyskuinen projekti


Koska Pepsi Maxista vieroittauntuminen osoittautui odotettua helpommaksi ja onnistui siten yli odotusten, ajattelin kehittää itselleni kuukauden mittaisen projektin. Moni varmasti ajattelee, että kuukausi on liian lyhyt aikan, mutta minulle se on aika pitkä. Innostun helposti asioista, mutta asiden loppuun vieminen on välillä käsittämöttömän vaikeaa.

Koko talven, kevään ja kesän minua on vaivannut kummallinen väsymyskohtaus, joka kestää muutamista minuuteista noin 30 minuuttiin. Tämän on pakko liittyä jollain tavalla ruokavalioon tai elämäntapoihini yleensä. Varsinkin hiilihydraattien kohdalla moni sanoo väsymyksen iskevän. No, tarkkailen siis enemmän hiilihydraattien syömistä.

Toiseksi haluan nähdä onko tietyistä tuotteista kuukauden aikana mitään hyötyä. Ne tuotteet on kuvattuna tässä alla.

Tuote nro I: ihotautilääkärin määrämät voiteet. Osa vie ainakin tyynyliinoista värin, mutta tapahtuuko ihossa mitään?

Tuote nro II: Omega-3. Kuvassa on useampi purkki, koska aloitan toisesta ja jatkan toisella. En siis syö tuplamäärää kapseleita.

Tuote III: mineraalimeikkivoide. Tämä saattaa auttaa ihon kuntoon. Kuukauden testin aikana selvinnee saanko itse muutoksesta mitään apua.

Tuotteet IV ja V: Otan huvikseni tähän testiin mukaan Talikan ripsiravinteen, kuukausi on tämänkin tuotteen kohdalla sopiva arvointijakso. Alempana oleva ruma möykky on Lushin Mud Flats, jonka pitäisi kirkastaa ihoa.

Tuote VI: kuivaharjaus vähintään kolme kertaa viikossa. Kuvassa oleva harja on tullut oman äitiyspakkauksen mukana :) Tämä tuskin auttaa niihin väsymyskohtauksiin, mutta saa toivon mukaan veren kiertämään vilkkaammin.

Tuote VII: Pascoe emäshappojauhe - virkistää ja lupaa vaikka mitä muuta. Lusikallinen sekoitettuna haalean veteen nautitaan aamuisin tyhjään vatsaan.

maanantai 24. elokuuta 2009

Elokuun hankinnat


Koska vanhaa klisettä myötäillen kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä elokuun hankinnat tyttöhömpän osalta.

bliss - silmämeikin puhdistusaine. Pullon kyljessä lukee "the world´s best oil-free makeup remover". No, sehän nähdään (tai tunnetaan) tänä iltana.


Redkenin tehohoito, sisltää karitevoita. Tämän purkin hinta on helsinkiläisessä kampaamossa 36 euroa, nettitilauksena Briteistä purkki maksoi postikuluineen 22,80 €. Tästä riittää noin 15 käsittelyyn eli noin kolmeksi kuukaudeksi.

Avedan Dry Remedy, myös kuiville ja käsitellyille hiuksille sopiva.


Lorkun mustan sävyinen luomiväri (hyvä hinta-laatu -suhde, sopii arkikäyttöön loistavasti) ja Diorin ripsiväri. Ripsivärin adoptoin itselleni, koska kaverini ei voi käyttää hajustettuja tuotteita.

MACin irtopuuteri, edellinen NARSin irtopuuteri kesti käytössäni yli vuoden verran. Tämä uusi purkki tulee kestämään ehkä kuusi kuukautta.

Muutama muukin purnukka eksyi kotiini; hankin Guerlainin sisärajauksiin sopivan värin sekä sain siskoltani Burberryn Beat-tuoksun.

lauantai 22. elokuuta 2009

Kännykän kätköistä poimittua



Tämä on kuvattu Pihlajasaaresta ennen juhannusta. Lintu lienee silkkiuikku, poikaset uivat somasti vanavedessä.



Moni inhoaa näitä porvarillisuuden perikuvia, mun mielestäni ne on taas kivoja arjen pikkuisia piristäjiä, joiden paikkaa ja värivalikoimaa voi vaihdella oman mieltymyksen ja tunnelman mukaan. Miksikö minulla on kännykässä tämä kuva? No, siksi, että muistan mitä värejä puuttuu, kun olen ostamassa uusia.



Tämä kuva on viime vuoden joulukuulta (huomaa amaryllis pöydällä), ilmeisesti odottelin kynsilakan kuivumista ja päätin napata kuvan tuoreesta lakkauksesta.


Matkalla Turkuun viime torstaina, vakionopeussäädin päälle ja matka sujuu leppoisasti.



Kuva samalta Turun matkalta, tältä näytti aamuinen Varsinais-Suomi jostain Halikon kohdalta. Rakasta kirpeitä ja kuulaita syksyisiä aamuja.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

"Lomaraportti"


Olen nyt sikainfluenssakarantteenissa kotona, J:n työkaverilla todettiin se tällä viikolla ja sain porttikiellon työpaikalle. Torstain ja perjantain olisin joka tapauksessa ollut vapaalla, mutta nyt tulikin sitten vähän pidempi vapaapäiväputki.

Kesäloma alkoi koiruuden kiikuttamisella eläinlääkäriin. Kyseessä ei ollut mikään hätätapaus vaan ennalta suunniteltu juttu. Sellaista ylläpitohoitoa eli hampaiden puhdistus ja samalla pätkittiin kynnet lyhyemmiksi. Siinähän se ensimmäinen lomapäivä menikin melkein kokonaan, kaksi kertaa edestakaisin eläinlääkäriin, tunnin odotus ja loppupäivä koiran hoivaamista, koska Feroa ei herätetty, vaan koira sai herätä itsekseen nukutuksesta.

Toisena lomapäivänä tulikin sitten vettä kaatamalla. Kävin silloin syöpäseulonnassa, jonka Helsingin kaupunki kustantaa kaikille tasavuosia täyttäneille. Illalla varasimme lomamatkan pienen vertailun ja pähkäilyn jälkeen. Loppuviikolla kävimme poimimassa mansikoita vantaalaiselta tilalta. Noin tunnissa olimme poimineet viisi kiloa marjoja.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen lomaviikko meni hoitaessa erilaisia pieniä asioita ja NUKKUESSA. Olin aika poikki työrutistuksista eli nukuin päiväunet ja sen lisäksi yhdeksän tunnin yöunet. Ensimmäisen lomaviikon loppupuolella olo olikin jo tuntuvasti kohentunut.

Toisella lomaviikolla kävimme kyläilemässä J:n isän luona sekä seikkailimme länsirannikolla. Olimme hankineet liput jo talvella Sonisphereen, jossa esiintyi mm. Linkin Park ja Metallica. Harmittaa ettei ole Porista yhtään valokuvaa, 60 000 ihmistä yhdessä puistossa oli aika huiman näköistä! Varsinkin Metallican soittaessa ihmisten liikehdintä oli aika hypnoottisen näköistä. Jouduimme odottamaan suuressa ihmismassassa pääsyä pois festarialueelta, ilmassa oli hieman jo paniikin tuntua, kun portteja ei avattu ja ihmiset pakkaantuivat tiiviimmin. Jälkeen päin selvisi, että piti odottaa Metallican poistumista alueelta. Hieman harmitti turha 20 minuutin seisomien, kun bändin olisi voinut viedä pois helikopterilla! Porista jatkoimme matkaa Nokian kylpylään, koko matkan ajoimme jonossa. Joku muukin oli tullut festareille Porin ulkopuolelta :D

Loman aikana jatkoin hydrobicissa käymistä. Tein tuttavuutta siis Kontulan uimahallin kanssa. Halli itsessään oli siisti, mutta se ympäristö... Vetäjä oli ihan OK, tein mulle uusia liikkeitä ja ne olivan selvästi erilaisia kuin oman vakiohjaajan, samalla tuli enemmän haastetta jumppaan kun liikkeet eivät tule suoraan selkärangasta. Hyvä niin. No, onneksi lähin uimahalli on edelleen tuo Mäkelänrinne.

Yllättävän liukkaasti ne lomaviikot kuluivat, osa meni tietysti pakatessa, lomaillessa ulkomailla ja taas paluussa Suomeen. Yritimme tehdä asioita, joita ei tule tehtyä normaalisti arkena ja mielestäni onnistuimme hyvin. Aika paljon aikaa kului käydessä Turun suunnalla.

lauantai 15. elokuuta 2009

Irlanti ja Pohjois-Irlanti heinäkuussa

Hotelimme oli The Croke Park Hotel, jonka valitsimme Tripadvisorin arvioiden perusteella. Ainoa huono puoli hotellissa oli sen sijainti Dublinin pohjoispuolella eli matkaa keskustasta oli noin 2,5-3 km. Tuo seutu ei ollut ehkä ihan parasta, lähellä oli aika rähjäisiä kaupungin vuokra-asuntoja, mutta myös toisaalla tosi kauniita rivitaloalueita. Huonehinta oli 84 € kahdelta per yö. Hinta-laatu -suhde oli erinomainen, en ole ikinä nähnyt niin tahratonta kylpyhuonetta. Kylpyhuoneen varusteet olivat myös ihan omaa luokkaansa, ainostaan se keltainen kylpyankka puuttui ,-). Lennoista maksoimme noin 250 € henkilöltä, molempiin suuntiin oli koneen vaihto.

The Temple Bar

Turisti ihmettelee sunnuntaiaamun hiljaista kaupunkia.

Jamesonin tislaamo; sisäänpääsymaksu 13,80 -> jätimme väliin. Sen sijaan ostimme tuliaisia itsellemme. Hankin monivärisen villahuivin, josta ratkon sen Jamesonin tuotelapun pois.

Sunnuntaiaamuna törmäsimme vahingossa Dublinin keskustassa hevosmarkkinoihin, tätä suloista ponia tarjottiin meille ostettavaksi!

The Hill of Slane, lähellä Bru Ná Boinnea.

The Hill of Slane edelleen.

Newgrange, lisää juttua edempänä.

Belfast; Shankill Road. Poliisi vartioi 24/7.

Shankill Road. Valitettavasti Belfastin kohdalla satoi niin paljon ettemme jääneet sinne pidemmäksi aikaa. Kävimme vain tankkaamassa auton ja katsomassa näitä maalauksia, joita oli todella paljon.

Yksi Shankill Roadin maalauksista. Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajan vaihtumista ei muuten huomannut muuten kuin siitä, että liput vaihtuivat ja selkeästi Pohjois-Irlannin puolella liput liehuivat lähes joka paikassa. Toinen seikka josta huomasi maan vaihtuvan, oli valuutanvaihdosta kertovat kyltit. Pohjois-Irlannissa on oma punta.

Bushmillsin tislaamo

Giant´s Causewayn eriskummallisen muotoisia kivä ja niitä oli paljon! Tämä paikka on myös maailmanperintökohde. Mulla on kyllä kaksi jalkaa vaikka kuvassa näytän yksijalkaiselta :D

Matkalla Giant´s Causewayhin. Paikalla yllätti vesisade ja oli pakko tulla bussilla pois.
Kilkenyn katukuvaa.

Glendalough ja Wicklow mountains.

Glendalough ja Wicklow mountains.

Saint Kevin´s noin vuodelta 1100.

Glendaloughin hautausmaa.

Tyypillisiä ulko-ovia Dublinissa. Matkaopas kertoi, että yhden tarinan mukaan ovet on maalattu eri värisiksi, jotta humalainen asukki päätyy oikeaan kotiin. Tiedä sitten miten totuudenmukainen tarina.

Osa villiviinistä on kuollut.... ikkunoiden koot vaihtelivat kerrosten mukaan.

The Bewley´s on varmasti Dublinin tunnetuin kahvila. Se on aina täynnä ihmisiä meni sinne mihin tahansa kellonaikaan.



Bru Ná Boinne, tämä on opaskeskusksen "päämaja", täältä ostimme liput Newgrangen haudalle. Sisällä oli laaja mielenkiintoinen näyttely aiheesta sekä pieni myymälä ja kahvila. Tämä on siis maailmanperintökohde.

Kävimme vain Newgrangella, kahden muun haudan kiertämiseen olisi mennyt liian monta tuntia. Tämä kivirakennelma on vanhempi kuin pyramidit ja haudan sisään ei ole koskaan satanut vettä. Sisälle pääsi aina 24 henkilöä kerralla. Käytävä sisälle oli erittäin ahdas, en suosittele klaustorfobisille! Boynen laakso on täynnä arkeologisia löytöjä, mutta niitä ei ole kaivettu kuin vasta ihan vähän esiin.


Malahiden linna, joka sijaitsee Dublinin pohjoispuolella. Emme käyneet sisällä, mutta söimme lounaan linnan kahvilassa. Todella kaunis linna ja sitä ympäröivä puutarha. Linna ja puutarha ovat maksullisia.

Meillä oli executive-huone, jonka etuihin kuului oma aamiaistila eli lounge. Loungessa oli tarjolla juotavia, hedelmiä, kahvia/teetä ja pientä purtavaa sekä klo 19:00 aikaan drinkki. Tämä kuva on otettu heti hotelliin saapumisen jälkeen. Yksi harvoista eurooppalaisista hotelleista, jossa on annettu kuuma pyyhe sisäänkirjoittautumisen yhteydessä, Kauko-Idässä se on yleistä.
Irlantilaiset ovat ystävällisiä, varsinkin vanhemman väestön ja maalaisten puheesta oli välillä vaikea saada selkoa, murre oli aika vahva.
Meillä oli siis käytössä kolmena päivänä auto. Ensimmäisenä päivänä kävimme Kilkennyssä sekä ajoimme Wicklown läpi Dubliniin takaisin. Seuraavana päivänä ajoimme Giant´s Causewaylle ja Belfastin kautta takaisin hotellille. Viimeisenä päivänä pyörimme Dublinin ympäristössä. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu melko nopeasti, vaihteiden vaihtaminen nurinpäin oli kuulema vaikeaa tottua. Otimme varmuudeksi navigaattorin, joka osoittautui hyväksi oppaaksi. Paitsi parissa kohtaa se neuvoi meitä väärin.
Kannattaa muistaa, että Irlannissa sataa aina, pilvet saattavat tulla taivaalle aivan yht´ äkkiä. Matkamme aikana päivälämpötila vaihteli 14-23 asteen välillä. Hintataso on vähän Suomen hintatasoa alhaisempi. Esim. latte maksoi 2,65-2,80, kun täällä Suomessa se on yleisesti 3,40-3,80 €.