torstai 22. lokakuuta 2009

NAPS

Taidan laittaa yhden napanuoran poikki elämästäni - jos ei kelpaa niin ei väkisin sitten.

Seuraavaksi on vuorossa uimateknikkakoulu. Uimalakki ja -lasit on jo pakattu.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Matkakuumeen kourissa, osa VVVX


Seuraavaa matkaa ollaan jo suunnittelemassa, meitä kiinnostaisi käydä joulumarkkinoilla jossain päin Eurooppaa. Näitä joulumarkkinoita on ainakin Strassbourgissa, Hampurissa, Wienissä, Zurichissa, Dusseldorffissa ja Berliinissä. Oma mielenkiintoni kohdistuu lähinnä Wieniin ja Hampuriin, josta olen nähnyt paljon kuvia.

Mm. Arealla on myynnissä matkoja joulumarkkinoille.

Jos pelaan korttini oikein hyvin, nautin kahden viikon loman joulun aikaan. Se olisi todella luksusta, kun yleensä siihen aikaan on stressiä siivoamisesta ja leipomisesta. Vihdoinkin olisi kunnolla aikaa tehdä asiat rauhassa. Vaikka aloitan (joulu-)asioiden tekemisen tarpeeksi ajoissa muutenkin, niin arjen pyörityksen keskellä se normaali rytmi rikkoontuu ja stressikäyrä nousee. Jollain pedantilla joulufriikillä on varmasti totaalistressi, mä en edes siivoa keittiön kaappeja jouluksi.....

Nyt pitää olla tarkkana rahoituksen kanssa, onneksi verokarhu palauttaa liikaa maksettuja veroja joulukuun alussa.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Strategiset mitat: 110/75


Kävin tänään työterveyshoitajalla. Olen ollut tähtifirmassa nyt yli seitsemän vuotta töissä ja oli aika tehdä joku "määräaikaishuolto". Täytin etukäteen yhden A4-kaavakkeen ja turistiin noin 30 minuuttia siihen liittyen ja tutkittiin lisäksi rokotuskorttia. Selvisin päivästä yhdellä pistämisellä: olin aamulla 07:30 nykimässä Diacorin labran ovea. Verenimijä taisi ottaa ainakin kolme putkilollista verta, mutta hyvin se meni, kun pääsin taas sen parhaimman tädin hoivaan. Olenkin nykyään tosi reipas verikokeessa, enää ei tarvitse ottaa kokeita makuulta vaan pystyn istumaan, kunhan en vilkaisekaan niitä pöydällä olevia tarvikkeita, niin kaikki menee hyvin.

Lopuksi daami otti vielä verenpaineeni, se oli keskellä päivää ja pienen kävelylenkin päätteeksi 110/75. Pahimmillaan se on ollut vuosia sitten 167/85..... Sitä ne terveet elämäntavat teettää.

Yritin kyllä lomani aikana torpedoita parhaani mukaan kolesteroliarvoani. Löysin Tukholmasta kahta suklaata, joita en ole maistanut ja ostin ne makustettaviksi. No, Fazer harvemmin yllättää positiivisesti - appelsiini-Geisha ei paljoa eronnut tavallisesta Geishasta. Toinen pieni suklaalevy oli Maraboun Dukat. Se ei ole suklaata nähnytkään, täytteenä oli nougatia..... Oikein harmitti taas nämä pahat suklaat!

Ai niin, terveisiä Guccin käsilaukkutehtaalle; teidän laukkunne pitää hyvin virvoitusjuomia sisällään. Kannoin desin verran lainehtivaa Zeroa laukussani hetken. Passi, kaulaliina ja kalenteri eivät ehtineet kärsiä tapahtuneesta. Laukkukaan ei ollut moksis.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Tukholmassa


Päätin pitää pienen breikin arjen pyörityksestä ja käydä kääntymässä Tukholmassa. Arkilähdöt ovat vielä kukkarolle ystävällisiä eli meidän neljän hengen hyttimme maksoi huimat 50 euroa koko porukalta. Kyseessä oli siis A-luokan hytti. Laiva oli lastattu mummoilla ja papoilla, mutta se ei tietenkään haitannut meidän menoamme. Ensimmäinen ilta kului lähinnä lasten leikkihuoneessa ja illallisravintolassa. Luonnollisesti teimme pikaisen pyörähdyksen myös tax-free antimien luona. Illallisbuffet oli aika kallis; 29,00/aikuinen, mutta yllätyin suuresti, koska valikoimaa oli runsaasti ja ruoka oli oikeasti ihan siedettävää. Pöydästä löytyy itämaista ja Välimeren antimia niiden tyypillisten suomalaisten ruokien lisäksi. Jälkiruokapöydästä tuli haettua vielä santsikierros, tiramisu oli hyvin onnistunutta :D

Yöllä olikin vaikea saada nukuttua, oli sen verran kova merenkäynti. Onneksi olin ottanut matkapahoinvointilääkkeen, koska muuten olisi ollut huono olo. Vähän katkonaisesti nukutun yön jälkeen olimme taas notkuvien pöytien ääressä eli aamiaisella. Sitten hytin kautta jonottamaan ulospääsyä laivasta. Sää suosi meitä ja otimme lautan Skanssenille. Siellä tuli vietettyä useampikin tunti ja joimme lounaskahvit uudessa tyylikkäässä ravintolassa. Skanssenilla oli vielä näytillä paljon eläimiä ja aivan ihania vanhoja rakennuksia vaikka millä mitalla. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Skanssenilta päädyimme vanhaan kaupunkiin ja Drottningsgatanille. Kävimme nopeasti katsomassa lastenvaatetarjonnan Huonossa ja Mauttomassa ja sitten taivalsimme takaisin laivalle. Heti lähdön jälkeen istuimme taas illallispöytään ja sieltä suoraan tax-freehen. Meikäläistä väsytti matkapahoinvointilääke ja ehkä raikas ilma niin paljon, että vedin pyjamaa päälleni jo klo 21:00 aikaan.

Olimme kaikki aika väsyneitä, sillä heräsimme seuraavana aamuna vasta 9:15 ja laiva tuli satamaan klo 9:55! Aikaa oli vain vaihtaa vaatteet päälle ja pakata loput tavarat matkalaukkuun. Omaksi ostossaldoksi tuli kaksi pientä suklaalevyä ja yksi suklaapatukka! Kaikki ovat sellaisia, joita ei saa Suomesta, niin onhan niitä pakko maistaa sitten.... Tämä taisi olla elämäni ensimmäinen matka, jolta en kanna kassillista kosmetiikkaa mukanani. Näin ne ajat muuttuu.....

perjantai 2. lokakuuta 2009

Hassut harrastukset, osa II


Muistan hyvin vuoden 2002 karkauspäivän, silloin Helsingin Sanomissa oli koko sivun juttu miten eräs professori on yrittänyt kehittää sopivaa laskukaavaa millä tavalla eurot leviävät euroalueella. Kullakin euroa käyttävällä maalla on siis "omia" euroja ja luonnollisesti muita euroja siirtyy maasta toiseen.

Tämän lehtikirjoituksen lopussa oli maininta nettisivuista, joilla seteleitä voi kirjata ja seurata kirjaako kukaan muu saman setelin, joka on ollut itsellä lompakossa. Samana päivänä kirjauduin näistä tunnetuimmalle sivulle ja syötin ensimmäiset setelit. Siitä se hulluus sitten lähti....

Aluksi kävin jonkun verran pankeissa vaihtamassa seteleitä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut "oikealta" ja olenkin jatkossa kirjannut vain ne setelit, joita olen itse tai kaverini kautta saanut hyppysiini. Pankkikeikkailun mielenkiinnon tappoi oikeastaan se yksi kerta, kun minua epäiltiin rahanpesusta! Myönnetään, että yksi nippu käyttämättömiä 5 euron seteleitä numerojärjestyksessä, minkkiturkki ja oleminen päivän viimeinen asiakas tiskillä, eivät ole hyvä yhdistelma :D Onneksi minulla oli mukana Eurobilltrackerin esittelypaperi (pidin sitä välillä mukanani vaihtaessani rahaa) ja vaihdettavat rahani olivat peräisin Pasilan Osuuspankista. Asiakaspalvelutäti kävi konsultoimassa esimiestään ja sai luvan vaihtaa rahat isompiin seteleihin. Tämän episodin jälkeen innokkuuteni rahanvaihtoon lopahti. Lisäksi pankit suhtautuivat todella nuivasti näihin vaihtoperaatioihin, pitää täytellä erinäisiä lomakkeita sun muuta.

Helsingin Sanomien kuukausiliite kirjoitti 1,5 -2 vuotta sitten setelien kierrosta useamman aukeman jutun, se oli vähän teennäisesti kirjoitettu ja hesarimaisen kankea kuvaus yhden setelin kierrosta. Tämän vuoden Kuukausiliitteessä oli taas pienempi juttu Eurobilltrackerista. Se oli aika pinnallinen ja siitä puuttui muutama mielestäni aika oleellinen asia "harrastuksesta".

Tällä harrastuksella ei ole mitään tekemistä tulojen kanssa. Osa trakkereista pyörittää parin tonnin vaihtokassaa ja sellainen summahan on jokaisella aikuisella säästössä, right? Toiseksi trakkereissa on mukana paljon naisia, tämä ei ole mikään miesten yksinoikeus. Kolmanneksi harrastajien ikäjakautuma on laaja, nuorimmat ovat alle kouluikäisiä ja ikähaarukan yläpäässä on 80-vuotiaita. Ja mikä parasta; jokainen saa määrittää mikä tyyli on itselleen paras, käykö pankissa vai ei. Kuukausiliite vielä mokasi aika pahasti painaessaan lehteen yhden setelin sarjanumeron, jota pyydettiin jäjittämään. No, arvatenkin kyseistä seteliä kirjatiin järjestelmään satoja kertoja seuraavien päivien aikana. Seuraavassa Kuukausiliitteessa mokaa pahoiteltiin.

Moni varmasti ihmettelee tätä ehkä kummalliseksi luokiteltua harrastusta, sen funkio on kuitenkin ihan sama kuin minkä tahansa harrastuksen; saada ajatukset pois niistä jokapäiväisista asioista.

Lomamatkoista on myös tullut entistästä jännittävämpiä, sillä haluan enemmän pisteitä karttaani. Tällä hetkellä ehdottomati paras piste kartallani on Malediivit, uskoisin ettei sieltä ole moni saanut euroa käsiinsä. Voisin sanoa, että tämäntyyliset osumat kannustavat tässä harrastuksessa entistä enemmän.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syksyinen projekti loppuu ja uusi projekti alkaa


Tänään on syyskuun viimeinen päivä ja se tarkoittaa syksyisen projektin yhteenvetoa, joka ei tule olemaan pitkä.

Käyttämäni ihovoiteet, mineraalimeikkivoide ja Lushin Mud Flats saippua tekivät selvästi ihostani paremman, toki se voisi olla edelleenkin paremmassa kunnossa, mutta suunta on nyt oikea. Käyttämäni Pascoe-emäshappojauhe ei vakuuttanut minua, käytän sen kuitenkin loppuun asti. Omega-3:a sisältäneet kapselit saattoivat auttaa iltapäiväväsymykseen, niiden syömistä jatkan koko talven. Talikan ripsiravinne ja kuivaharjaus eivät vakuuttaneet tämän kuukauden aikana, jatkan niidenkin kokeellista käyttöä vielä seuraavan kuukauden ajan.

Jonkinlaista kovempaa haastetta pitäisi heittää kehiin tässä kuussa. Miten olisi karkkilakko kuukaudeksi ja netin sulkeminen arki-iltaisin viimeistään klo 21:30?

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Hampaassani on kuuntelulaite....


Kävin puolen vuoden tauon jälkeen hammaslääkärillä implantin vuoksi. Olin päivän ensimmäinen potilas ja meillä oli hetki aikaa jutella niitä näitä. Kerroin kaiken menneen hyvin ja näyttäneeni ikenestä pilkistävää härveliä muutamalle tutulle. Tähän hoitaja kysyi, että olenko muistanut mainita siinä olevan kuuntelulaitteen. Harmittelin etten ollut muistanut käyttää tilaisuutta hyväkseni! Nauroimme hammaslääkärin kanssa oikein makoisasti, kunnes hän kertoi kahden potilaan kertoneen hänelle, että heillä on ihan varmasti suussaan joku laite. Kyseinen oireyhtymä on tyypillinen skitsofenikoille.... No, joo - hieman hurttia huumoria heti aamulla.

Jos hammaslääketiede ei kiinnosta - tästä eteenpäin ei kannata lukea.

Ensimmäiseksi otettiin pieni kuva implantista ja verrattiin sitä vanhaan kuvaan. Pieni musta levy suuhun ja kuva oli minuutissa nähtävissä taululla. Implantti oli luutunut hyvin ja kaikki kunnossa. Jopa viereisen hampaan juuret olivat paremman näköiset, kun ne olivat saaneet tukea uudesta tulokkaasta, juuret eivät olleet enää niin stressaantuneen näköiset. Sitten hammaslääkäri otti esille alahampaistani tehdyn lusikan, se valmistettiin talvella juuri tätä hetkeä varten. Mutta-mutta, lusikka ei ollutkaan hyvän mallinen vaan liian pullea ja lääkärin piti poralla hioa sitä paremmaksi. Sitä ennen hän oli poistanut implantista päällä olevan suojahatun ja ruuvannut sinne pienen ruuvin (tässä vaiheessa ei tietenkään saanut suuta kokonaan kiinni). Muutamaan kertaan lusikkaa sovitettiin suuhun ja hiottiin uudelleen. Sen ruuvin piti tulla näet ulos oikeasta kohtaa ja vielä näkyä hyvin. Vihdoin lusikka oli hyvän mallinen ja siihen ruiskutettiin kovettuvaa massaa ja sitten lusikka massoineen laitettiin suuhun kovettumaan. Siinä vaiheessa oli kyllä suu täynnä kaikenlaista vempainta ja välillä tuntui, että happi loppuu. Sitten piti saada se kovettunut massa suustani pois, lääkäri sai tehdä jonkun verran töitä saadakseen sen kammettua suustani. Luulin ihan oikeasti hampaiden irtoavan samalla, sen verran kovin se istui paikallaan. Sitten se ruuvin pätkä otettiin pois ja laitettiin suojahattu paikoilleen ja sain taas laitettua suuni kiinni. seuraavaksi piti ottaa ylähampaista muotti, tutun näköistä vihreää massaa lusikkaan ja se minuutiksi ylähampaisiin kiinni. Kolmanneksi sain vielä keltaista massaa alahampaisiin... se oli todella pahan makuista! Nämä kaikki muotit lähtevät hammaslaboratorioon, jossa valmistetaan se valkoinen hammasosa. Ensi viikon torstaina käyn värinmäärityksessä kyseisessä laboratoriossa. Sitten 23.10. on tämän tiedon mukaan viimeinen käynti ja silloin saan sen valkoisen osan paikoilleen.

Halpaa hommaa tämä ei ole edelleenkään - tähän mennessä on rahaa palanut 1970 euroa. Seuraava käynti maksaa ainakin 700-800 euroa....

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Mutsi kummittelee....


Siskoni oli saanut töihin sähköpostia, jonka lähettäjänä oli ollut S.S. (S.S. = äitini nimi), Vantaa. Oli kuulema väristykset kulkeneet selkäpiitä, eikä mikään ihme! Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jonka kirjoittajana oli S.S.! Äidin haamu kirjoitti vielä osuvasti ajankohtaisesta asiasta eli vanhustenhoidosta....

Äidin haamuun törmäsimme ensimmäisen kerran jo noin 10 vuotta sitten, kun TV:ssä näytettiin joitakin arvonnan voittaneiden henkilöiden nimiä. Siellä oli jälleen S.S. Savonlinnasta (äiti syntyi ja kuoli siellä). Kyseinen nimi ei ole todennenäköisesti ainakaan etunimensä puolesta yleinen, sukunimi on taas on hyvin yleinen.

Ettei äiti olisi vaan jymäyttänyt meitä.... :o

lauantai 19. syyskuuta 2009

Päivä nro 19


Syksyinen projektini on nyt edennyt yli puolivälin. Kaksi viikkoa on kyllä aika lyhyt aika tehdä mitään vedenpitäviä päätelmiä, mutta jotain pystyn sanomaan tähän astisista tuloksista.

Kasvojen iho on parantunut selvästi eli todennäköisesti käyttämässäni värivoiteessa oli jotain tukkivaa ainesosaa tai aamuinen pesu saippualla on tepsinyt iho-ongelmiin. Ripsissä ei ole havaittavissa mitään muutosta, mutta en ole odottanutkaan mitään siltä ripsiravinteelta ,-) Haluan sen vaan pois kuljeksimasta meikkilaatikostani.

Ne lyhyet väsymyskohtaukset ovat poissa lähes kokonaan. Jatkan siis tämän jakson jälkeenkin niiden kapseleiden syömistä. Lisään todennäköisesti valikoimaan vielä pelkän D-vitamiinin ja foolihapon talven ajaksi.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Hassut harrastukset, osa I


Mut paremmin tuntevat tietävät kummalliset harrastukseni. Se ei ole vielä mitään, että kerään seteleiden sarjanumeroita, mutta että kirjaan vapaaehtoisesti kaikki ostokseni ostopäiväkirjaan, on varmasti monien mielestä aivan pähkähullua toimintaa!

Kyseessä on siis A.C. Nielsenin ostopäiväkirja, johon kootaan kahden viikon jaksoissa KAIKKI ostokset. Siis joka ikinen karkkipussi kirjoitetaan ylös viivakoodien neljää viimeistä numeroa myöten. Sain tämän hullun harrastuksen vahingossa, ex-anopin kautta ja olen kirjannut ostoksia viimeisen 12 vuoden ajan.

Mitä tuosta kirjanpidosta sitten hyötyy, varmasti moni ajattelee. Aika vähän siitä taloudellisesti hyötyy, mutta koen sen itseäni kuitenkin kiinnostavaksi. Tulet näet seurattua mitä ostaa ja mihin hintaan. Jokainen ostopäiväkirja arvioidaan laadullisesti ja pisteytetään, pisteillä saa sitten hankittua itselleen lahjoja.

En ole käyttänyt lahjaoptiota moneen vuoteen ja sainkin nyt aika kivoja lahjoja itselleni; Tefalin mustan vedenkeittimen ja wokki-pannun sekä Eva Solon karahvin. Nämä olivat kaikki hyödyllisiä tavararoita kotiin.