Pikainen filosofointihetki

Joskus, erittäin harvoin tosin, työajalla on mahdollisuus heittäytyä hivenen filosofiseksi.

Näin kävi eräänä syksyisenä iltapäivänä ystäväni D:n kanssa, jonka olen tuntenut lähes kuusi vuotta.

Yhteydenpitomme alkoi tietysti niistä virallisista sähköposteista, joilla meillä asiat hoidetaan. Näistä muodollisista luomuksista huolimatta tiesimme tulevamme hyvin toimeen, vaikka emme puhuneet muista kun työasioista. Tämä tilanne muuttui vasta noin kolme vuotta sitten, kun rupesimme keskustelemaan myös muistakin kuin työasioista.

Pohdimme D:n kanssa miksi tulemme niin hyvin toimeen keskenämme, vaikka meillä on fyysisesti välimatkaa ainakin 1000 kilometriä ja olemme taustoiltamme erilaisia. Hän on mies, 27-28 -vuotias ja läntisen kuningaskunnan kasvatti, vaikkakin maahanmuuttajien lapsi. Pika-analyysin jälkeen tajusimme, että meillä on esimerkiksi hyvin samanlaiset arvot ja asenne elämään. On todella erikoinen tunne tavata ihminen, joka ymmärtää jo puolesta lauseesta mitä tarkoitan.

Pohdimme mitä ominaisuuksia arvostamme ihmisissä, tässä lyhyesti ne ominaisuudet, jotka muistan vielä siitä keskustelusta:

- intohimoinen asenne omaan elämään

- positiivinen elämänasenne

- ymmärrys siitä, että luonnolliseen elämän kulkuun kuuluu suruja

- terve itsetunto

- empaattisuus

- kiinnostus terveelliseen elämäntapaan

- kyky vastaanottaa kritiikkiä

En tiedä onko se iästä riippuvaista, mutta nykyään ei tapaa kovin kiinnostavia ihmisiä? Harva tapaamani ihminen on niin kiinnostava, että haluaisin jatkossa olla missään tekemisissä. Ihmiset kyllä harrastavat mitä erikoisempia juttuja, mutta voi jeesus miten niiden elämä vaikuttaa silti todella tylsältä! Ehkä he itse ovat kuitenkin omaan elämäänsä tyytyväisiä, sehän on tietysti pääasia.

Toiseksi olen tavannut liudan ihmisiä, jotka eivät ole kovin kauniita sisäisesti - so to speak. Mm. vääränlainen itsetunnon pönkitys ja itsensä ylentäminen toisten yläpuolelle on rumaa ja niiiiin läpinäkyvää. Viimeisen vuoden aikana olen tavannut henkilöitä, joilla ei ole edes realistista käsitystä omista kyvyistään ja heikkouksistaan. Sellainen henkilö on aika raakile, mutta ehkä kehiyskelpoinen. Huonon itsetunnon haistaa jo pitkälle ja vaistoni ei ole vielä kertaakaan erehtynyt. Onneksi todella ikäviä ihmisiä on kohdalle sattunut vain yhden käden sormin laskettava määrä, mutta ihan suosiolla pysyn heistä erossa. Saavat olla omassa yksinäisyydessään ihan rauhssa.

Huomenna uudet kujeet, nyt pakenen höyhensaarille!